POHJOISMAIDEN PÄÄ- JA ULKOASIAINMINISTERIEN KÖÖPENHAMINASSA 18—19 PÄIVÄNÄ SYYSKUUTA 1939 PITÄMÄN KOKOUKSEN JULKILAUSUMA.
Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan pää- ja ulkoasiainministerit
ovat yhdessä Islannin Tanskassa olevan lähettilään kanssa Kööpenhaminassa 18—19 päivinä syyskuuta pitämässään kokouksessa pohtineet maittensa asennetta äsken puhjenneen onnettoman sodan
aikana. He vahvistavat uudelleen maittensa lujan tahdon noudattaa
ankaran tasapuolista puolueettomuutta sodankävijäin suhteen. He
ovat päättäneet noudattaa tätä politiikkaa läheisessä yhteistoiminnassa toistensa kanssa sekä toimia yhteisymmärryksessä muiden
saman pyrkimyksen elähdyttämien valtioiden kanssa sen toteuttamiseksi. Pohjoismaat ovat vakuuttuneita siitä, ettei kumpikaan
sotaakäyvistä puolista halua minkään näistä maista joutuvan mukaanvedetyksi vihollisuuksiin.
Kuten kolme Skandinavian maata vuonna 1914 yhdenmukaisissa
nooteissaan sotaakäyville valtioille piti kiinni puolueettomien oikeudesta kauppaan ja merenkulkuun, kaikki pohjoismaat ovat nyt päättäneet omien kansojensa huollon turvaamiseksi pitää kiinni oikeudestaan ylläpitää perinnäisiä kauppayhteyksiään kaikkien, myös
sotaakäyvien, valtioiden kanssa. Niillä on syytä olettaa, että ne
avoimissa neuvotteluissa kummankin vastakkaisen puolen kanssa
voivat saada molemmat ymmärtämään tämän kannan, jotta näitä
kauppayhteyksiä kunnioitetaan.
Mitä tulee niihin moniin vaikeuksiin ja tappioihin, joita sota joka
tapauksessa aiheuttaa myös pohjoismaiden kansojen jokapäiväiselle
elämälle ja taloustoiminnalle, pohjoismaiden tarkoituksena on
yhteistoimin lieventää näitä vaikeuksia mahdollisimman suuressa
määrin.
Oltiin yksimielisiä siitä, että sotaolojen johdosta asetetut elimet
mahdollisimman pian ryhtyvät neuvottelemaan välttämättömiksi
katsottavista kysymyksistä.
Neuvotteluihin osaaottaneet ministerit kehoittavat kansojaan rauhallisesti ja harkiten suhtautumaan sota-ajan huoliin ja puutteisiin.
He ovat vakuuttuneita siitä, että on, ei ainoastaan pohjoismaiden,
vaan kaikkien kansojen etujen mukaista, että sodan aikana on valtioita, jotka voivat helpottaa taistelevien kansojen välistä sovintoa,
minkä tulevaisuus tuokoon mukanaan.
Lähde: Suomen sinivalkoinen kirja. Dok. n:o 7. Ulkoasiainministeriö, Helsinki 1940.