По русски.

NEUVOSTOLIITON JA RUOTSIN SEKÄ NEUVOSTOLIITON JA NORJAN VÄLISISTÄ SUHTEISTA

[Ulkoasiain kansankomissariaatin lausunto, 15. tammikuuta 1940]

Viime aikoina ovat Neuvostohallituksen huomiota kiinnittäneet muutamat Ruotsissa ja Norjassa tapahtuneet tosiasiat. Näiden molempien maiden hallituksille läheiset sanomalehdet ja eräät viralliset henkilöt ovat Ruotsin ja Norjan viranomaisten tieten ja kannatuksella alkaneet harjoittaa laajaa Neuvostoliiton vastaista kamppailua ja ryhtyneet toimenpiteisiin, jotka eivät sovellu yhteen kummankin maan julistaman puolueettomuuspolitiikan kanssa.
Näiden tosiseikkojen johdosta on Neuvostoliitoni hallitus antanut Ruotsissa ja Norjassa olevien täysivaltaisten edustajiensa tehtäväksi tehdä vastaavat esitykset molempien maiden hallituksille.
Tammikuun 5 päivänä jätti Neuvostoliiton (täysivaltainen edustaja Ruotsissa, tov. Kollontay, Ruotsin ulkoasiain ministerille hra Güntherille lausunnon Neuvostoliiton hallituksen nimessä. Lausunnossa sanottiin:
"Koko joulukuun aikana ovat Neuvostoliitolle vihamieliset piirit ja lehdistö hallitusta lähellä olevan sanomalehden "Social-Demokratenin" johdolla käyneet sopimatonta kamppailua Neuvostoliittoa vastaan, mikä olisi selitettävissä ainoastaan siinä tapauksessa, että Ruotsi olisi sotatilassa tai valmistautuisi sotaan Neuvostoliittoa vastaan."
Täysivaltaisen edustajan lausunnossa mainittiin edelleen, että Ruotsin lehdistössä on esiintynyt suoranaisia kehoituksia sotaan Neuvostoliittoa vastaan ja vaatimuksia Ruotsin aseellisesta sekaantumisesta sotaan Rydin-Tannerin hallituksen puolella Neuvostoliittoa vastaan.
Mainittu kamppailu, joka on tarkoitettu aiheuttamaan selkkauksia Neuvostoliiton ja Ruotsin välillä, ei kohtaa vastustusta Ruotsin hallituksen taholta. Ottavatpa jotkut viralliset henkilöt avoimesti osaakin sotilaallisen avun järjestämiseen Rydin-Tannerin hallitukselle. Joulukuun 7 päivään mennessä avattiin Ruotsin kaupungeissa Ruotsin viranomaisten suojeluksen alla 47 värväystoimistoa. Näiden toimistojen värväämien "vapaaehtoisten" lukumäärä voidaan laskea tuhansissa. Eräiden tietojen mukaan joulukuun 28 päivältä on Suomeen saapunut Ruotsista noin 10 000 tällaista "vapaaehtoista". Tämän jälkeen on ilmoitettu, että etelä- ja keski-Ruotsista on lähtenyt Suomeen 2 "vapaaehtoisten" joukkoa. Niiden ylipäälliköksi on ryhtynyt ruotsalainen kenraali Ernst Linder.
Mainittuun Ruotsin lehdistön kamppailuun, kehoituksiin sotatoimiin Neuvostoliittoa vastaan ja Ruotsin viranomaisten suojeluksen alla tapahtuvaan "vapaaehtoisten joukko-osastojen" avoimeen muodostamiseen on lisättävä Rydin-Tannerin hallituksen välitön varustaminen aseilla Ruotsista sekä kaikenlaatuisten sotatarpeiden kuljetuksen salliminen Ruotsin kautta Suomeen.
Neuvostoliiton Ruotsissa olevan, täysivaltaisen edustajain lausunto ulkoasiainministerille päättyi seuraavasti:
"Neuvostoliiton hallitus kiinnittää Ruotsin hallituksen huomiota yllämainittuihin Neuvostoliittoa vastaan tähdättyihin tosiasioihin ja Ruotsin viranomaisten toimenpiteisiin. Neuvostoliiton hallitus katsoo ajankohtaiseksi huomauttaa Ruotsin hallitukselle siitä, että nämä Ruotsin viranomaisten toimenpiteet eivät ole vain ristiriidassa Ruotsin puolueettomuuspolitiikan kanssa, vaan että ne voivat johtaa ikäviin selkkauksiin Ruotsin ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa."
Samana päivänä, tammikuun 5:ntenä, jätti Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja Norjassa, toveri Plotnikov, samaten Neuvostohallituksen nimessä lausunnon Norjan ulkoasiain ministerille herra Kohtille. Tässä lausunnossa sanottiin:
"Viime aikoina ovat jotkut hallitukselle läheiset piirit Norjassa sekä Norjan lehdistö käyneet hillitöntä Neuvostoliiton vastaista kamppailua, joka ei voi saada aikaan muuta kuin vahinkoa ja selkkauksia Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton ja Norjan välisissä suhteissa."
Edelleen huomautettiin täysivaltaisen edustajan lausunnossa, että paitsi suoranaisia kehoituksia sotaan Neuvostoliittoa vastaan esiintyy Norjan lehdistössä vaatimuksia, että Norjan hallitus antaisi sotilaallista apua Rydin-Tannerin hallitukselle Neuvostoliittoa vastaan. Eräät viralliset henkilöt, kuten hra Hambro, stortingin puhemies, kapteeni-kenraali Örflykt y. m. edistävät tätä kamppailua ja ottavat siihen aktiivisesti osaakin. Norjassa järjestetään avoimesti värväyskomiteoita sodan lietsomiseksi Suomen alueella Neuvostoliittoa vastaan. On tietoja siitä, että Suomea varten muodostetaan erikoista Oslo-valtioiden "vapaaehtoisten" divisioonaa. Samaan aikaan tapahtuu Norjan viranomaisten suojeluksen alla Rydin-Tannerin hallituksen aseilla varustamista Norjasta ja Norjan kautta kuljetetaan Suomeen erilaisia sotavarusteita. Neuvostoliiton täysivaltaisen edustajan lausunto Norjan ulkoasiain ministerille päättyi seuraaviin sanoihin:
Neuvostoliiton hallitus kiinnittää Norjan hallituksen huomiota ylläesitettyihin tosiasioihin ja Norjan viranomaisten Neuvostoliittoa vastaan tähdättyihin toimenpiteisiin. Neuvostoliiton hallitus pitää välttämättömänä viipymättä ilmoittaa Norjan hallitukselle, että mainitut Norjan viranomaisten toimenpiteeet ovat räikeässä ristiriidassa Norjan hallituksen julistaman puolueettomuuspolitiikan kanssa ja voivat sitäpaitsi johtaa ikäviin selkkauksiin ja saattaa aikaan häiriöitä Neuvostoliiton ja Norjan välisissä normaalisissa suhteissa."
Tammikuun 6 päivänä jätti Norjan ulkoasiain ministeri hra Koht Neuvostoliiton täysivaltaiselle edustajalle Norjassa, toveri Plotnikoville, Norjan hallituksen vastauksen.
Vastauksessaan osoittaa Norjan hallitus, että sitä vastaan esitetyt syytökset puolueettomuuden loukkaamisesta perustuvat vääriin tietoihin. Norjan lehdistössä esiintyneet lausunnot Neuvostoliittoa vastaan ovat lähtöisin yksityisiltä henkilöiltä eivätkä ole vastuunalaisten piirien hyväksymiä. Mitä tulee värväyskomiteoiden järjestämiseen Norjassa, ei Norjan hallitus anna niille mitään apua. Värväys ulkomaisen valtion sotapalvelukseen on Norjassa kielletty lailla eikä sitä sen vuoksi tulla sallimaan. Norjan viranomaiset eivät myöskään edistä aseiden tai sota tarpeiden lähetystä Suomeen. Jos yksityiset henkilöt menevät vapaaehtoisesti ulkomaille ottaakseen osaa sotaan, ei se Norjan hallituksen mielestä ole puolueettomuuden loukkaamista. Aseidenkaan kuljetus Norjan kautta ei ole kansainvälisen oikeuden vastaista. Kuitenkaan ei, mikäli Norjan hallitukselle on tunnettua, tähän mennessä Norjan kautta ole tapahtunut sotarpeiden kuljetusta Suomeen, ja osittaista tuollaisten varusteiden vientiä Norjasta tapahtuu vain aivan mitättömässä määrässä.
Norjan hallituksen vastaus päättyy vakuutukseen, että se "on tähän saakka säilyttänyt ja aikoo vastaisuudessakin säilyttää julistamansa puolueettomuuden sotaan nähden ulkomaisissa valtioissa. Norjan hallitus lausuu toivomuksen, että ystävälliset suhteet Neuvostoliiton ja Norjan välillä tulevat vastaisuudessakin säilymään."
Tammikuun 10 päivänä antoi vastauksensa Neuvostoliiton täysivaltaisen edustajan lausuntoon myöskin Ruotsin ulkoasiain ministeri hra Günther.
Vastauksessaan lausuu Ruotsin hallitus, että Ruotsin kansa tuntee Suomea kohtaan palavaa myötätuntoa, joka saa ilmauksenpa.lehdistössä. Ruotsin perustuslaki asettaa kuitenkin esteitä lehdistölle annetun vapauden rikkomiselle — erikoisesti ulkomaisten valtioiden ja niiden edustajien loukkaamiselle. Ruotsin hallituksen mielipiteen mukaan ei sen kanta lehdistön suhteen eivätkä sen toimenpiteet millään muullakaan, alalla anna Neuvostoliitolle aihetta syytöksiin Ruotsia vastaan. Esitetyt syytökset perustuvat pääasiassa epätarkkoihin tietoihin. Erikoisesti eivät vastaa tosiasioita ne väitteet, jotka koskevat ruotsalaisten vapaaehtoisten värväystä. Vapaaehtoisten värväys tapahtuu pelkästään yksityisestä alotteesta, eikä niiden lukumäärä vastaa Neuvostohallituksen esittämiä numeroita. Ruotsin valtaelimet eivät anna apuaan vapaaehtoisten värväyksessä eivätkä Ruotsin palveluksessa olevat upseerit ja sotilaat osallistu vapaaehtoisina Suomen sotaan.
Erilaisten Ruotsista vientitavarana tai muista maista kauttakulkutavarana vietyjen esineiden kuljetus Suomeen ei voi antaa aihetta vastaväitteisiin. Ruotsi pyrkii säilyttämään kauppasuhteensa muihin maihin. Suomi voi tuottaa Ruotsista tai hankkia itselleen Ruotsin kautta kauttakulkutavarana erilaisia tavaroita, joilla on Suomessa kysyntää. Ruotsin hallitus ei pidä mahdollisena muuttaa tällaista asiaintilaa eikä vaikeuttaa kauppavaihtoa Ruotsin ja Suomen välillä.
Ruotsin hallituksen vastaus päättyi sellaisen toivomuksen esittämiseen, että "ylläesitetyt näkökohdat tulevat poistamaan ne väärinkäsitykset, jotka ovat voineet syntyä Ruotsin ja Neuvostoliiton välillä ja tulevat osoittamaan Neuvostoliiton hallitukselle, että ei ole olemassa perusteita syytöksiin Ruotsin hallitusta vastaan. Ruotsin hallitus ei harjoita hyökkäyspolitiikkaa Neuvostoliittoa vastaani ja haluaa välttää kaikenlaisia väärinkäsityksiä Neuvostoliiton ja Ruotsin välisissä keskinäisissä suhteissa."
Norjan ja erikoisesti Ruotsin hallituksen antamaa vastausta Neuvostohallituksen esitykseen ei voida tunnustaa täysin tyydyttäväksi. Norjan ja Ruotsin hallitukset eivät kiellä kaikkia tosiasioita, jotka todistavat niiden loukanneen puolueettomuuspolitiikkaa. Tällaisessa Ruotsin ja Norjan hallitusten kannassa piilee vaara. Se on todistuksena siitä, että Ruotsin ja Norjan hallitukset eivät osoita tarpeellista vastarintaa niiden valtojen vaikutukselle, jotka pyrkivät vetämään Ruotsin ja Norjan sotaan Neuvostoliittoa vastaan.

Lähde: [NKP:n keskuskomitean korkein puoluekoulu.] SNTL:n ulkopolitiikka. Dokumenttikokoelma. Osa 4. N:o 385. Moskova, 1946. — Venäjän Federaation ulkoministeriö. Ulkopolitiikan dokumentteja. 1939. XII:2. N:o 17. Moskova, 1992. — Käännös: "Kansan valta", Kuusisen hallituksen rintamalehti n:o 6, 17.1.1940

Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940