Sen jälkeen kuin Suomen hallitus on huolellisesti tutustunut Neuvostoliiton hallituksen ehdotukseen Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden järjestämisestä, esitetään Suomen hallituksen kantana täten seuraavaa:

Suomi ymmärtää Neuvostoliiton pyrkimyksiä saada aikaan taatumpi puolustus Leningradin turvaamiseksi. Suomi haluaa, kuten se jo useampaan otteeseen aikaisemmin on esittänyt, pysyä ystävällisissä ja hyvissä suhteissa Neuvostoliittoon. Näiden molempien päämäärien saavuttamiseksi Suomi on valmis omasta puolestaan harkitsemaan keinoja Neuvostoliiton tarpeiden tyydyttämiseksi.

Luonnollisena edellytyksenä on, että myöskin Suomen omat turvallisuusnäkökohdat otetaan huomioon ja että myös huolehditaan siitä, että Suomi säilyttää täyden puolueettomuutensa. Tällä politiikalla Suomi parhaiten myös edistää rauhan turvaamista Pohjois-Euroopassa, mitä politiikkaa Suomi pitää edullisimpana myöskin naapurillensa Neuvostoliitolle.

Suomen hallitus on vakuuttunut siitä, että molemminpuolisella hyvällä tahdolla ne päämäärät, joita ylempänä on kosketeltu ja jotka Neuvostoliiton Suomelle antamassa promemoriassa todetaan Neuvostoliiton politiikan lähtökohdaksi, voidaan saavuttaa ilman, että Suomen turvallisuutta ja puolueettomuutta loukataan. Näiden päämäärien toteuttamiseksi Suomen hallitus on valmis sillä luonnollisella edellytyksellä, että Suomen eduskunta ne myös hyväksyy, järjestelyihin, jotka käyvät esille seuraavasta:

1) Suomen hallitus on valmis tekemään sopimuksen siitä, että seuraavat Suomenlahdessa sijaitsevat saaret luovutetaan aluekorvausta vastaan Neuvostoliitolle: Seiskari, Peninsaari, Lavansaari ja Tytärsaaret. Tämän lisäksi Suomen hallitus on valmis keskustelemaan Suursaaren järjestelystä ottaen huomioon molempien maiden edut.

2) Ottaen huomioon Leningradin läheisyyden Suomen rajasta Suomen hallitus on valmis tekemään sopimuksen rajan korjauksesta Karjalan kannaksella, aluekorvausta vastaan, siinä, missä raja sanotulta kannalta katsoen on Neuvostoliitolle epämukava, ja jotta rajan korjauksen kautta Leningradin turvallisuus tehostuisi. Raja tulisi kulkemaan Haapalan itäpuolelta Rajajoesta suoraan Suomenlahteen Kellomäen kirkon itäpuolitse. Näin ollen poistuisi n.s. Kuokkalan mutka. Samalla raja tältä kohdalta siirtyisi 13 km länteen päin. Suomi ei voi ajatella rajan siirtämistä siinä määrin, kuin Neuvostoliiton ehdotuksessa mainitaan, koska sen kautta Suomen oma asema ja turvallisuus saatettaisiin vaaraan. Lisäksi on kysymyksessä oleva alue hyvin tiheään asuttua, ikivanhaa suomalaista seutua, jonka luovuttaminen merkitsisi kymmenientuhansien Suomen kansalaisten kotien hävittämistä ja heidän siirtoaan muualle.

3) Mikäli on kysymys Hangon satamasta ja sataman ympärillä olevasta alueesta sekä Lappohjan lahdesta, täytyy Suomen hallituksen pitää kiinni Suomen koskemattomuudesta. Jo ehdottomaan puolueettomuuteen, niinkuin se Suomessa ja muualla käsitetään, on soveltumatonta sotilaallisten tukikohtien luovuttaminen vieraalle valtiolle. Ajatus, että Suomen alueelle pysyväisesti ja pitemmäksi ajaksi sijoitettaisiin toisen valtakunnan sotavoimia, ei ole hyväksyttävissä Suomen kannalta; niitä voidaan tällöin myös käyttää hyökkäykseen Suomea vastaan. Tällainen järjestely loisi jatkuvasti lisää erimielisyyksiä ja turhia irritatioita, jotka eivät ole omiaan parantamaan maiden välisiä suhteita, mikä on nyt kysymyksessä olevan järjestelyn tarkoitus.

4) Neuvostoliitto on ilmoittanut haluavansa lujittaa sen ja Suomen välistä hyökkäämättömyyssopimusta siten, että sopimuspuolet sitoutuisivat olemaan liittymättä sellaisiin valtojen ryhmityksiin tai liittoihin, jotka suoraan tai välillisesti ovat vihamielisiä toiselle tai toiselle sopimuspuolelle. Suomen hallitus on kuitenkin sitä mieltä, että sanotun hyökkäämättömyyssopimuksen 3 art., jossa kielletään osallistumasta kaikenlaisiin välipuheisiin, jotka ovat avoimesti vihamielisiä toista sopimuspuolta vastaan, sekä muodollisesti taikka asiallisesti ristiriidassa usein mainitun sopimuksen kanssa, sisältää jo kaiken sen, mitä ystävyyssuhteissa keskenään olevat valtiot voivat tässä suhteessa kohtuudella vaatia toisiltaan vaarantamatta samalla hyviä suhteitaan toisiin valtioihin. Suomen hallitus on valmis, mikäli Neuvostoliitto tätä haluaa, antamaan milloin tahansa lisävakuutuksen, että se tulee rehellisesti noudattamaan sanottua velvoitustaan. Osoittaakseen hyvää tahtoaan Suomen hallitus voi lisäksi suostua siihen, että sanotun hyökkäämättömyyssopimuksen 2 art. 1 kohtaa, jossa sopimuspuolet selittävät noudattavansa puolueettomuutta siinä tapauksessa, että toinen sopimuspuolista joutuu kolmannen valtion taholta suoritetun hyökkäyksen kohteeksi, selvennetään ja vahvistetaan siten, että sopimuspuolet sitoutuvat olemaan tukematta millään tavalla tällaiseen hyökkäykseen ryhtynyttä valtiota, jolloin tukemiseksi ei kuitenkaan ole katsottava sellaista suhtautumista, joka on sopusoinnussa puolueettomuuden yleisten sääntöjen kanssa, kuten esim. normaalin tavaranvaihdon ja tavaroiden kauttakuljetuksen jatkamista.

5) Suomen hallitus tyydytyksellä toteaa, että Neuvostoliitto ei vastusta Ahvenanmaan saarten varustamista Suomen omilla voimilla, minkä johdosta Suomen hallitus ilmoittaa, että sen tarkoitus koko ajan on ollut suorittaa tämä varustaminen omin voimin ja kustannuksin sekä niin laajalti kuin sanottujen saarten neutraalisuuden voimassapitämiseksi on tarpeen, ottaen huomioon tällöin vuoden 1921 sopimuksen yhä edelleen voimassa olevat neutralisointia koskevat velvoitukset.

Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940