In English
Keskellä suurta taistelua ulkonaista vihollista vastaan, joka jo lähes kolme vuotta on koettanut lannistaa isänmaatamme, on Herra Jumala nähnyt hyväksi lähettää Venäjälle uuden raskaan koettelemuksen. Alkaneet sisäiset kansanlevottomuudet uhkaavat vaikuttaa turmiollisesti sitkeän sodan vastaiseen käyntiin. Venäjän kohtalo, meidän sankarillisen armeijamme kunnia, kansan onni, koko meidän kalliin Isänmaamme tulevaisuus vaativat, että sota saatetaan voitolliseen loppuun hinnalla millä hyvänsä. Julma vihollinen ponnistelee viimeisiä voimiaan ja lähellä on jo se hetki, jolloin meidän uljas armeijamme yhdessä kunniakasten liittolaistemme kanssa saa lopullisesti kukistetuksi vihollisen. Näinä Venäjän elämän kohtalokkaina hetkinä olemme M e katsoneet omantuntomme velvollisuudeksi helpoittaa kansallemme kaikkien kansan voimien kiinteätä yhteenliittymistä ja yhteensulamista voiton saavuttamiseksi mahdollisimman pian, ja olemme M e yksimielisesti Valtakunnanduuman kanssa nähneet hyväksi luopua Venäjän Valtakunnan Valtaistuimesta ja Korkeimmasta vallasta. Kun emme tahdo erota rakkaasta Pojastamme, luovutamme M e vallanperimyksen V e l j e l l e m m e Suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitshille, antaen H ä n e l l e siunauksemme hänen noustessaan Venäjän Valtakunnan valtaistuimelle. Velvoitamme Veljemme hoitamaan valtakunnan asioita täydellisessä ja järkähtämattömässä yksimielisyydessä lainsäädäntölaitosten kansanedustajain kanssa, niillä perusteilla, joita nämä säätävät sekä tekemään siitä peruuttamattoman valan. Lämpimästi rakastetun isänmaan nimessä kehoitamme kaikkia Isänmaan uskollisia poikia täyttämään pyhän velvollisuutensa Sitä kohtaan alistumalla Tsaarin tahtoon koko kansaa kohdanneiden koettelemusten raskaana hetkenä ja auttamaan Häntä yhdessä kansan edustajain kanssa saattamaan Venäjän Valtakunta Voiton, menestyksen ja maineen tielle. Auttakoon Herra Jumala Venäjää.
K e i s a r i l l i s e n Hovin Ministeri, Kenraaliadjutantti Kreivi
Freedericksz.
Raskas taakka on Veljeni tahdosta laskeutunut hartioilleni, kun Hän on ennenkuulumattoman sodan ja kansassa vallitsevan levottomuuden aikana minulle luovuttanut Venäjän Keisarillisen Valtaistuimen.
Kun Minua, samoin kuin koko kansaa, elähyttää ajatus, että Isänmaamme onni on ylin kaikesta, olen vakaasti päättänyt vastaanottaa Korkeimman vallan ainoastaan siinä tapauksessa, että sitä tahtoo meidän suuri kansamme, jonka tulee yleisellä kansanäänestyksellä valittujen edustajiensa kautta Perustavassa Kokouksessa säätää Venäjän Valtakunnalle hallitusmuoto ja uudet perustuslait.
Rukoillen Jumalan siunausta pyydän sentähden Venäjän Valtakunnan kaikkia kansalaisia alistumaan Valtakunnanduuman alotteesta syntyneen ja täydellä vallalla varustetun Väliaikaisen Hallituksen alaisiksi, kunnes mahdollisimman pian koollekutsuttava, yleisen, välittömän, yhtäläisen ja salaisen äänestyksen perusteella valittu Perustava Kokous hallitusmuotoa koskevalla päätöksellään ilmaisee kansan tahdon.
3/III - 1917. Petrograd.

Venäjä oli vuonna 1916 ajautunut sisäiseen sekasortoon. Yleisesti odotettiin tsaarinvallan pian kukistuvan. Hallitus, jonka toimintakykyä yritettiin parantaa erilaisilla ministerivaihdoksilla, ei tosiasiallisesti hallinnut enää maata. Joulukuun 17. päivänä keisarinnaan ja hänen kauttaan keisariin suuresti vaikuttanut omatekoinen munkki Grigori Rasputin murhattiin.
Valtakunnanduuma (parlamentti) kokoontui tsaarin määräämän lykkäyksen jälkeen 27.2.1917. Maaliskuun 8. päivä alkavat katumellakat. Erityisen paljon merkitsi Putilovin tehtaille määräämättömäksi ajaksi julistettu työsulku, joka toi 30,000 henkeä kaduille. Levottomuuksien jatkuessa hallitus yrittää palauttaa tilanteen hallintaansa hajoittamalla 11.3.1917 levottomuuksia lietsovan duuman. Muodollisesti se lopettaa toimintansa, mutta jää paikoilleen. Duuman puheenjohtaja oikeistolokakuulainen suurtilallinen Mihail Rodzianko lähettää lukuisia sähkösanomia rintamalla Mogilevissa olevalle tsaarille, että vallankumous on alkanut ja että vain pikainen uuden hallituksen asettaminen voi pelastaa tsaarinvallan. Rodzianko ei saa vastausta. Duuma perustaa tilapäiseksi hallitukseksi toimeenpanevan komitean. Samanaikaisesti menshevikien johtaja Nikolai Tshheidze (1864 Kutaisi, Georgia - 1926, Leuville-sur-Orge, Ranska) ja trudovikien tuon hetken johtaja asianajaja Alexandr Kerenski (1881 Simbirsk - 1970 New York) - alkuaan sosiaalivallankumouksellinen, "esserrä" - ryhtyvät duuman kanssa kilpailevan "Pietarin työväen- ja sotamiesvaltuutettujen neuvoston" kanssa yhteistyöhön. Molemmat toimivat samassa rakennuksessa, Taurian palatsissa. Vallankumous laajenee sotilasosaston toisensa jälkeen ryhtyessä kapinaan. Kapinallisiin yhtynyt tsaarin henkivartiosto vangitsee väliaikaisen hallituksen toimesta Tsarskoje Selossa keisarinnan ja keisarillisen perheen lapset 13.3.1917. Lapset sairastivat vuoteenomina paraikaa ankaraa tuhkarokkoa. Englanti ja Ranska tunnustavat Duuman asettaman tilapäisen komitean Venäjän lailliseksi hallitukseksi 14.3.
Tsaari oli lähtenyt junalla Mogilevistä kohti Pietaria. Malaja Visherasta eteenpäin 160 km Pietarista rata oli jo kapinallisten hallussa. Nikolai suuntasi pohjoisen rintaman komentajan kenraaliadjutantti Nikolai Ruzskin (1854-1918 bolshevikien teloittamana Pjatigorskissa) päämajaan Pihkovaan (Pskov). Tsaarin juna saapui 14.3. asemalle, jossa vastaanotto oli varsin tyly. Ruzski toimi enää väliaikaisen hallituksen lukuun.
Maaliskuun 15. päivän (2. päivän vanhaa lukua) vastaisena yönä duuman ja Pietarin neuvoston toimeenpanevat komiteat sopivat tsaarin syrjäyttämisestä, uudesta hallituksesta ja muista toimenpiteistä. Uuden hallituksen pääministeriksi tuli ruhtinas Grigori Lvov (1861 Popovka, Tulan lähellä -1925 Pariisi). Oikeusministerinä toimi Alexandr Kerenski. Entinen hallitus vangittiin. Samana yönä kello 2 tsaari oli ilmoittanut antavansa manifestin uuden parlamentaarisen hallituksen muodostamisesta. Tieto välitettiin kaukokirjoittimella (Hughes-laitteella) Rodziankolle, joka ilmoitti Ruzskille asian olevan liian myöhäisen ja että tsaarin tulee erota. Kello 15 tsaari allekirjoittaa manifestin, jossa hän luopuu valtaistuimesta poikansa hyväksi. Kello 22 paikalle saapuu kaksi hallituksen lähettilästä (Gutshkov ja Shulgin) vaatimaan kruunustaluopumista. Kello 23.15 keisari allekirjoittaa kolmannen manifestin, jossa luopuu valtaistuimesta veljensä hyväksi. Keisari allekirjoittaa sen lyijykynällä (vaikka niin allekirjoitettu asiakirja ei ole laillinen). Hoviministeri Freedericksz (1838- k. 1927 Suomessa) varmentaa musteella nimikirjoituksen. Kaikkiin asiakirjoihin on merkitty sama päiväys ja kellonaika 15:05.
Hallituksen porvarilliset ministerit hyväksyivät eroamisen Mikaelin hyväksi, mutta Kerenski uhkaa erottaa työmies- ja sotilaspataljoonan avulla koko hallituksen, jos näin kävisi. Pääministeri Lvov, Shulgin ja Kerenski laativat luopumisasiakirjan, jonka Mihail Aleksandrovitsh allekirjoitti maaliskuun 16. päivän iltana.
Kruunustaluopumisen ja Mikaelin kieltäytymisen alkuperäiset tekstit.





Lähteitä:
Olga Paley kertoo kirjassaan myös pojastaan Alexander Pistolekors'ista (edellisestä avioliitosta), joka toimi kenraalikuvernööri Seynin esikunnassa Helsingissä ja jonka venäläiset sotamiehet raahasivat 17.3. asuinpaikastaan Seurahuoneelta torille (Rautatientorille?) ammuttavaksi. Sattuma pelasti Pistolekors'in, jonka kolleegoista osa oli jo ehditty torille ampua.