Lönnrotin kirje Lehtori Keckmanille.


(Kuudennelta matkalta)

Kuhmosta, 12 Huhtista 1835

R. Y. Jo wiikon eellä lähin Kajaanista aikomisella keliliiheeksi Wenäjän puolelle päästä. Rospuutta on kyllä joutumassa, waan matkani ei ole wielä Kuhmon pappilasta etemmä joutunna. Enkä warsin hitaisuuttanikan sihen syytä, koska olen heikon sairaan tähen wiipynyt moniahan päiwän ja ilman sitä tuoretta rokkoesteainetta täällä waksinoitusta lapsista Wenäjälle wieäkseni uotellut, jota Repolan pappi millon sanallisesti, kullon kirjallisesti on minun sinne laittamaan pyytänyt. Ja eipä täällä juuri ikäwässä ole elettykänä. Esinnä alkuwiikosta kulin pappien matkoa kinkerillä pitkin rajakyliä Wenäjätä wastoin. Siellä satuin muutamia runoja saamaan Wenäjän miehiltä, jotka heiän puolelta oliwat kinkerille tulleet. Loppuwiikon olen hartaasti Kuhmon pappilassa korttia lyönyt kolmen papin, Sotkamon Nimismiehen, Pitäjän kirjottajan ja muien kanssa. Waan loppu hywistäki häistä ja nyt puolisen jälkeen täyttyy lähteä matkalle Repolaan. Keli on kylläki kehno, tiet wieläi kehnommat, matka 7 penik. Repolan kirkolle, jonne kuitenki aion päästä jos hiihtomalla kulkisin. Ja hiihtoa sitä pitäneeki, sillä hewoista kuuluu joka askelessa puottelewan. Nyt waan eillä kirjotan Sinulle terwehyksiä, koska Sotk. Nimismiehen paluumatkassa saan kirjani hywin Kajaaniin ja sieltä Sinulle kulkemaan. Wiimmen en tainnut muistaa pyytää Sinua ennen pränttäämistä tarkoin joka Runon päälliskirjotusta parantamaan, jotka kyllä parannusta tarwitsewat. Jos, mitä Esipuheen tapasessa Runo opista on kirjotettu, tahottaisi täyellisemmästi, niin olisin senki wasta tekewä. Aion esinnä mainitusta opista Helsingf. Morgonblabiin ruotsiksi kirjottaa, eikä olisi tainnut haitatakkana, waan kuluupa se aika ilmanki kaikkiin ennättämätä. Mutta kirjotappa Sinä, sillä meiän Herrasrunojat, itse Juteiniki, owat paljo syrjäytyneet oikiasta runolaausta ja tarwitsisiwat muistutettaa. Mitäs Sinusta on nimi K a l e w a l a? Saatta, jos tahtonetta, toisenki antaa. Ouolta taitaa kirjotus laatu w e m p e l e n, k a n t e l e s t a näyttää, mutta minusta senlaisia sanoja taiwutetaan 2:hellaki tawalla: 1:ksi w e m p e l e, -l e e n, - l e e l l e 2:ksi w e m m e l (w e m p e l i), -l e n, -l e l l e. Senlaisia sanoja kun t a i w a s lienee alusta alkain sanottu: t a i w a h i, t a i w a h e n, (contr. t ai w a a n), taiwahehen (taiwahesen, taiwasehen, taiwaaseen j. n. e). Arkiiwiin tulewia alkukirjotuksia en tainut kaikkia lähettää, sillä monia wanhoja runoja oli uuempien kanssa yksille paperilehille kirjotettu, enkä tainnut niitä jälkimmäisiä wielä käsistäni antaa.

Empä nyt enemmän ennätäkkänä, waan pyyän Sinun terwehtämään muitaki ja kirjottamaan minulle, niin Wenäjän puolelta kotiin tultuani tahon wastata.

Weljellisesti ja ystäwällisesti Elias Lönnrot.



Lähde: Poimintoja wanhemmasta Suomalaisesta kirjallisuudesta. Koulujen tarpeeksi toimittaneet W. Tarkiainen, O.J. Brummer. Gummerus, 1913. Maininta: Kirjeotteet teoksesta "Elias Lönnrotin matkat" I osa.

Takaisin