NEUVOSTOLIITON KANSANKOMISSAARIEN NEUVOSTON PUHEENJOHTAJAN V. M. MOLOTOVIN RADIOPUHE

(Marraskuun 29 pnä 1939)

Neuvostoliiton kansalaiset!
Suomen nykyisen hallituksen meidän maallemme vihamielinen politiikka pakottaa meitä ryhtymään viipymättömin toimenpiteisiin taataksemme valtion turvallisuuden ulkoapäin.
Te tiedätte, että kahden viime kuukauden kuluessa on Neuvostohallitus käynyt kärsivällisesti neuvotteluja Suomen hallituksen kanssa ehdotuksista, jolta se on nykyisessä levottomassa kansainnvälisessä tilanteessa pitänyt minimaalisina maamme turvallisuuden ja erikoisesti Leningradin turvallisuuden takaamiseksi.
Suomen hallitus on näissä neuvotteluissa ottanut leppymattomän vihamielisen kannan meidän maahamme nähden. Suomen nykyiset vallanpitäjät, sensijaan että olisivat ystävällisellä tavalla pyrkineet löytämään pohjan sopimukselle, ovat ulkomaalaisten imperialistien, Neuvostoliiton-vastaisen vihan lietsojien mieliksi astuneet toiselle tielle.
Kaikista meidän tekemistämme myönnytyksistä huolimatta, neuvottelut päättyivät tuloksettomasti.
Nyt on tunnettua, mihin se on johtanut.
Viime päivinä ovat Neuvostoliiton ja Suomen rajalla alkaneet Suomen sotaherrojen mieltäkuohuttavat provokatiot, mennen aina niin pitkille, että Leningradin lähellä sijaitsevia joukko-osastojamme on ammuttu tykkitulella, joka on aiheuttanut raskaita uhreja Punaisen Armeijan joukko-osastoissa.
Meidän hallituksemme yritykset ehkäistä Suomen hallitukselle esitetyillä käytännöllisillä ehdotuksilla näiden provokatioiden toistuminen eivät ole ainoastaan olleet saamatta osakseen kannatusta, vaan ovat jälleen kilpistyneet Suomen hallitsevien piirien vihamielistä politiikkaa vastaan.
Meidän ehdotuksiimme, kuten teille on tunnettua Neuvostohallituksen eilisestä nootista, ne antoivat vihamielisen kieltävän vastauksen, julkeasti kieltäen tosiasiat, suhtautuen solvaavalla tavalla meidän kärsimiimme uhreihin ja peittelemätta pyrkien edelleen pitämään Leningradia sotaväkensä välittömästi uhkaamana.
Kaikki tämä on osoittanut lopulllisesti, että nykyinen Suomen hallitus sotkeututtuaan imperialistien kanssa solmiamiinsa neuvostovastaisiin yhdyssiteisiin, ei tahdo pitää yllä normaalisia suhteita Neuvostoliittoon. Se jatkaa vihamielistä suhtautumistaan meidän maahamme eikä tahdo välittää maittemme välillä solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen vaatimuksista, haluten pitää mainehikasta Leningradiamme sodanuhan alaisena. Sellaiselta hallitukselta ja sen harkintakyvyttömiltä sotaherroilta voidaan nyt odottaa uusia julkeita provokatioita.
Senvuoksi Neuvostohallituksen oli pakko eilen ilmoittaa, että se katsoo tästä lähtien olevansa vapaa niistä sitoumuksista, joihin se oli mennyt Neuvostoliiton ja Suomen välillä solmitussa ja Suomen hallituksen edesvastuuttomasti rikkomassa hyökkäämättömyyssopimuksessa.
Niiden uusien tosiasiain johdosta, jotka esiintyvät Suomen sotaväenosastojen hyökkäilyissä neuvostojoukkoja vastaan Neuvostoliiton ja Suomen rajalla, on hallituksen nyt pakko tehdä uusia päätöksiä.
Hallitus ei voi enää sietää muodostunutta tilannetta, josta vastuu lankeaa täydellisesti Suomen hallitukselle.
Hallitus on tullut siihen johtopäätökseen, että se ei voi enää pitää yllä normaalisia suhteita Suomen hallitukseen ja on senvuoksi katsonut välttämättömäksi kutsua viipymättä pois Suomesta poliittiset ja taloudelliset edustajansa.
Hallitus on samalla antanut Punaisen Armeijan ja Sotalaivaston ylipäällystölle määräyksen olla valmiina kaikkien yllätysten varalle ja lyödä viipymättä tyhjiin mahdollisesti toistuvat uudet hyökkäilyt Suomen sotaherrojen taholta.
Meille vihamielinen ulkomainen sanomalehdistö väittää, että meidän toimenpiteittemme tarkoituksena on Suomen alueen anastus tahi sen yhdistäminen Neuvostoliittoon. Se on ilkeämielistä parjausta. Neuvostohallituksella ei ole ollut eikä ole sellaisia aikomuksia. Päinvastoin, jos Suomen itsensä taholta noudatettaisiin ystävällistä politiikkaa Neuvostoliittoa kohtaan, niin Neuvostohallitus, joka on aina pyrkinyt ystävällisiin väleihin Suomen kanssa olisi valmis suostumaan alueellisiin myönnytyksiin Neuvostoliiton taholta.
Tällä ehdolla Neuvostohallitus olisi valmis harkitsemaan myötämielisesti sellaistakin .kysymystä, kuin on kysymys nykyisen Neuvosto-Karjalan tärkeimmillä alueilla asuvan Karjalan kansan jälleenyhdistämisestä sen suomalaisen sukulaiskansan kanssa, liittäen sen yhtenäiseen ja riippumattomaan Suomen valtioon. Sitä varten on kuitenkin välttämätöntä, ettei Suomen hallitus asetu Neuvostoliittoon nähden vihamieliselle, vaan ystävälliselle kannalle; mikä vastaisi molempien valtioiden elinetuja.
Toiset väittävät, että meidän suorittamamme toimenpiteet on tähdätty Suomen riippumattomuutta vastaan tahi merkitsisivät puuttumista sen sisäisiin ja ulkoasioihin. Se on samanlaista ilkeämielistä parjausta. Me pidämme Suomea, olkoonpa siellä millainen järjestelmä tahansa, riippumattomana ja suvereenisena valtiona kaikessa sen ulko- ja sisäpolitiikassa. Me olemme vankasti sillä kannalla, että Suomen kansan on itsensä ratkaistava sisäiset ja ulkoasiansa siten kuin se itse pitää tarpeellisena.
Neuvostoliiton kansat ovat aikoinaan tehneet sen, mikä oli tarpeellista riippumattoman Suomen luomiseksi. Maamme kansat ovat vastakin valmiit antamaan Suomen kansalle apua sen vapaan ja riippumattoman kehityksen turvaamiseksi.
Neuvostoliitolla ei ole myöskään aikomuksia missään määrin loukata muiden valtioiden etuja Suomessa. Kysymykset Suomen ja muiden valtioiden keskinäisistä suhteista ovat yksinomaan Suomen oma asia, eikä Neuvostoliitto katso itsellään olevan oikeutta puuttua siihen.
Nykyisessä sodan kuumentamassa kansainvälisessä tilanteeessa me emme voi jättää tämän elintärkeän ja viivyttelyä sietämättömän valtiotehtävän ratkaisua Suomen nykyisten vallanpitäjäin pahasta tahdosta riippuvaiseksi. Tämä tehtävä on ratkaistava Neuvostoliiton omilla ponnistuksilla ystävällisessä yhteistyössä Suomen kansan kanssa.
Me emme epäile, että Leningradin turvallisuuden suojaamistehtävän suotuisa ratkaiseminen on oleva perustana Neuvostoliiton ja Suomen järkkymättömälle ystävyydelle.
Lähde: "Kansan valta", joulukuu 1939. Kappalejako kuten lehdessä.

Suomi suurvaltapolitiikassa