"RKKA:n propagandatyöntekijä ja agitaattori", nro 23, joulukuu 1939:

SNTL:n Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan
tov. V.M. Molotovin
radiopuhe 29. marraskuuta 1939.

Neuvostoliiton kansalaiset!

Nykyisen Suomen hallituksen vihamielinen politiikka meidän maatamme kohtaan pakottaa meidät ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin valtion ulkoisen turvallisuuden takaamiseksi.

Te tiedätte, että kahden viimeisen kuukauden aikana neuvostohallitus on kärsivällisesti käynyt neuvotteluja Suomen hallituksen kanssa ehdotuksista, joita se nykyisessä huolestuttavassa kansainvälisessä tilanteessa piti miniminä maan ja erityisesti Leningradin turvallisuudelle. Suomen hallitus on omaksunut näissä neuvotteluissa leppymättömän vihamielisen asenteen maatamme kohtaan. Sen sijaan, että olisivat ystävällismielisesti etsineet pohjaa yhteisymmärrykselle, nykyiset Suomen hallitsijat ovat, ulkomaisten imperialistien ja Neuvostoliittoa kohtaan vihaa lietsovien mieliksi, lähteneet toiselle tielle. Huolimatta kaikista tekemistämme myönnytyksistä neuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina.

Nyt tiedetään, mihin se on johtanut.

Viime päivinä Neuvostoliiton ja Suomen rajalla on alkanut suomalaisten sotakiihkoilijoiden hävyttömiä provokaatiota, jopa meidän sotilasosastojemme tykistöpommitus Leningradin lähellä, mikä on vaatinut raskaita uhreja puna-armeijan joukko-osastoissa. Meidän hallituksemme yritykset varoittaa toistamasta näitä provokaatioita, tekemällä Suomen hallitukselle käytännöllisiä ehdotuksia, eivät vain ole jääneet ilman vastakaikua, vaan ovat jälleen törmänneet Suomen hallituspiirien vihamieliseen politiikkaan. Ehdotuksiimme, niin kuin tiedätte neuvostohallituksen eilisestä nootista, he ovat vastanneet vihamielisellä kiellolla ja julkealla tosiasioiden kiistämisellä, suhtautuen pilkallisesti kärsimiimme uhreihin ja peittelemättömällä pyrkimyksellä vastedeskin pitää Leningradia joukkojensa välittömän uhan alla.

Kaikki tämä on lopullisesti osoittanut, että nykyinen Suomen hallitus, sotkeuduttuaan neuvostovastaisiin siteisiinsä imperialistien kanssa, ei halua ylläpitää normaaleja suhteita Neuvostoliiton kanssa. Se jatkaa vihamielistä suhtautumistaan maahamme eikä halua välittää maidemme välisen hyökkäämättömyyssopimuksen vaatimuksista ja haluaa pitää maineikkaan Leningradimme sodan uhan alla. Sellaiselta hallitukselta ja sen järjettömiltä sotakiihkoilijoilta voi nyt odottaa vain uusia alastomia provokaatioita.

Sen vuoksi neuvostohallitus oli eilen pakotettu julistamaan, että tästä lähin se katsoo olevansa vapaa velvoitteista, joihin se oli sitoutunut hyökkäämättömyyssopimuksessa, joka oli solmittu Neuvostoliiton ja Suomen välillä ja jonka Suomen hallitus on vastuuttomasti rikkonut.

Sen tosiasian suhteen, että Suomen sotajoukot ovat hyökänneet neuvostojoukkojen kimppuun Neuvostoliiton ja Suomen rajalla, hallitus on pakotettu tekemään uusia päätöksiä.

Hallitus ei voi enää sietää aikaansaatua tilannetta, mistä vastuun kantaa täysin Suomen hallitus.

Hallitus on tehnyt johtopäätöksen, että se ei voi enää ylläpitää normaaleita suhteita Suomen hallituksen kanssa ja on sen vuoksi katsonut välttämättömäksi välittömästi vetää pois Suomesta poliittiset ja taloudelliset edustajansa.

Hallitus antoi samalla määräyksen puna-armeijan ja sotalaivaston johdolle olla valmiina kaikkeen odottamattomaan ja välittömästi pysäyttää mahdolliset uudet hyökkäykset suomalaisten sotakiihkoilijoiden taholta.

Meille vihamielinen ulkomainen lehdistö väittää, että toimenpiteet, joihin olemme ryhtyneet, tähtäävät Suomen alueen valtaamiseen ja yhdistämiseen Neuvostoliittoon. Se on pahansuopaa panettelua. Neuvostohallituksella ei ole ollut eikä ole sellaisia pyrkimyksiä. Ja vieläkin enemmän. Olosuhteissa, joissa Suomi itse harjoittaisi ystävällismielistä politiikkaa Neuvostoliittoa kohtaan, neuvostohallitus, joka on aina pyrkinyt ystävällismielisiin suhteisiin Suomen kanssa, olisi valmis tulemaan vastaan Neuvostoliiton puolelta tehtävien alueluovutusten osalta. Sellaisissa olosuhteissa neuvostohallitus olisi valmis myönteisesti käsittelemään jopa sellaista kysymystä, kuin nykyisen Neuvosto-Karjalan ydinalueita asuttavan Karjalan kansan yhdistymistä sille sukua olevan Suomen kansan kanssa yhdessä ja itsenäisessä Suomen valtiossa. Mutta se vaatii välttämättä, että Suomen hallitus omaksuisi suhteessa Neuvostoliittoon ei vihamielisen vaan ystävällismielisen suhtautumisen, mikä vastaisi molempien valtioiden elintärkeitä etuja.

Toiset väittävät, että toimenpiteet, joihin olemme ryhtyneet on suunnattu Suomen itsenäisyyttä vastaan tai niillä pyritään sekaantumaan sen sisä- ja ulkoasioihin. Se on samaa pahansuopaa panettelua. Me pidämme Suomea, olipa siellä millainen hallitusmuoto tahansa, riippumattomana ja suvereenina valtiona kaikessa ulko- ja sisäpolitiikassaan. Olemme lujasti sen puolesta, että omat sisä- ja ulkoasiansa päättäisi Suomen kansa itse, niin kuin se itse katsoo tarpeelliseksi. Neuvostoliiton kansat tekivät aikanaan niin kuin oli tarpeen itsenäisen Suomen luomiseksi. Maamme kansat ovat edelleenkin valmiita antamaan apuaan Suomen kansalle sen vapaan ja itsenäisen kehityksen takaamiseksi.

Neuvostoliitolla ei ole myöskään pyrkimyksiä loukata millään tavalla muiden valtioiden etuja Suomessa. Kysymykset Suomen ja muiden valtioiden keskinäisistä suhteista ovat yksinomaan Suomen asia, eikä Neuvostoliitto katso itsellään olevan oikeutta puuttua siihen.

Toimenpiteittemme ainoa päämäärä on Neuvostoliiton ja erityisesti kolmen ja puolen miljoonan asukaan Leningradin turvallisuus. Nykyisessä sodan kuumentamassa kansainvälisessä tilanteessa emme voi jättää tätä valtion elintärkeän ja kiireellisen ongelman ratkaisua riippumaan nykyisten Suomen hallitsijoiden pahasta tahdosta. Tämä ongelma tulee ratkaista Neuvostoliiton omin voimin ystävällismielisessä yhteistyössä Suomen kansan kanssa.

Epäilemättä myönteinen ratkaisu Leningradin turvallisuusongelmaan muodostaa perustan rikkumattomalle ystävyydelle Neuvostoliiton ja Suomen välillä.

Lähde: Työläisten ja talonpoikien punaisen armeijan (RKKA) poliittisen hallinnon julkaisu "RKKA:n propagandatyöntekijä ja agitaattori" ("ПРОПАГАНДИСТ И АГИТАТОР РККА" - Орган политического управления РККА), Moskova, nro 23, joulukuu 1939. (Oldgazette.ru). Käännöksen on ystävällisesti toimittanut käytettäväkseni Lahja Huovila.

Molotovin nootti (26. marraskuuta) väitetyistä suomalaisen tykistön laukauksista Mainilassa ja Suomen ulkoministeriön julkaisema asiaa koskeva diplomaattinen kirjeenvaihto. Kansainliiton yleiskokouksen 14.12.1939 hyväksymä selostus ja päätöslauselma koskien Suomen ja Neuvostoliiton kahdenkeskisten sekä molempia osapuolia sitovien kansainvälisten sopimusten mukaista menettelyä väitetyssä välikohtauksessa.

Leningradin sotilaspiirin esikunnan näkemys suomalaisten joukkojen tilanteesta ja pyrkimyksistä sekä ulkomaisten tietotoimistojen uutisoinnista (tammikuun puoliväli, 1940).

Takaisin historiasivulle.