1877. Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetus-Kokous. No 3.

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ohjesääntö,
pensionin antamisesta kansakoulun-opettajattarille Suomenmaassa.

                Annettu Helsingissä, 18 p:nä Tammikuuta 1877.

Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaatinsa

Tekee tiettäwäksi: Sittenkuin Kenraaliluutnantti Wapaaherra C.A.Standertskjöld oli lahjoittanut 48 kappaletta Wenäjän waltiopankin neljän prosentin setelejä kolmelle sadalle hopearuplalle ynnä kaswulippujen kanssa pohjawarastoksi wastaiselle pensionikassalle kansakoulun-opettajattaria warten Suomenmaassa, ja sitä tarkoitusta warten asetettu komitea on antanut alamaisen ehdoituksen perustuksiin semmoiselle pensioni-laitokselle sekä, sittekuin maan yleisessä kansakoulukokouksessa Kesäkuulla 1875 koolla olleet kansakoulun-opettajattaret oliwat sanotun ehdoituksen hywäksyneet, lähettänyt sisään seikkaperäisen, yhtäpitäwäisesti siten hywäksyttyin perustusten kanssa tehdyn ehdoituksen asiassa, on Keisarillinen Senaati nähnyt hywäksi wahwistaa seuraawan

Pensioni-ohjesäännön kansakoulun opettajattarille Suomenmaassa.

1 §

Tarkoituksessa walmistaa opettajattarille maan kansakouluissa tilaisuuden edullisimmilla ehdoilla wakuuttaa itselleen kunniallisen pensionin, joka tulisi heille hywäksi määrätystä iästä alkaen heidän jälellä-olewana elinkautenansa, on sopimus tehty pääoma- ja elinkorko-wakuutuslaitoksen kanssa Helsingissä, joka ottaa hoitaaksensa sisään-tulewat maksot sekä ulosmaksaaksensa pensionit (elinkorot) mainitulle laitokselle armollisimmasti wahwistetun ohjesäännön mukaan.

Osallisina sillä tawoin perustetussa pensioni-yhdistyksessä owat sekä wakinaiset että apulais-opettajattaret kaikissa korkeammissa ja alhaisemmissa kansakouluissa, jotka owat koululaitoksen Ylihallituksen peräänkatsonnan alaisina.

2 §

Opettajatar, joka haluaa tulla pensionin (elinkoron) nautintoon, pankoon wuosittain laitokseen wakinaisena pensionimaksona 20, 30 tahi 40 markkaa, oman määräyksensä mukaan; olkoon kuitenkin oikeutettu, korkeamman pensionin (elinkoron) saamista warten, tekemään suurempiakin sisäänpanoja, sillä rajoituksella kuitenkin sisällä-olewain warain määrän suhteen, kuin laitoksen ohjesääntö sisältää.

3 §

Kaikki ne sisäänpanot, joita opettajatar wuodelta haluaa maksaa, suoritetaan yhtä haawaa Kesäkuun alussa kunakin wuonna. Sitä warten tulee semmoisen kansakoulun johtokunnan, joka nauttii waltioapua, rahanmääräyksen tilaukseen Kesäkuun neljännekselta wähennettäwäksi ottaa kunkin opettajattaren määräämän summan, joka sittemmin lääninräntteristä pidätetään ja sieltä wiipymättä tahi wiimeistään ennen Heinäkuun kuluttua lähetetään koululaitoksen Ylihallitukselle ynnä rewersaalien sekä tarpeellisten luettelojen kanssa asianomaisista opettajattarista ja näiden sisäänpanoista; jonka jälkeen Ylihallitus pitää huolta warain sisään-panemisesta pääoma- ja elinkorko-wakuutuslaitokseen.

Waltioapua nautitsemattoman kansakoulun johtokunnan tulee wuosittain Kesäkuun lopussa läänin räntteriin toimittaa asianomaisten opettajattarien sisäänpanot, edellä sanotulla tawalla Ylihallituksen kautta laitokselle lähetettäwiksi.

4 §

Kansakoulu-johtokuntien tulee joka wuosi ennen Kesäkuun kuluttua Kouluylihallitukselle lähettää luetteloja siistä opettajattarista, joille sisäänpanoja laitokseen on tehty, niinkuin myöskin siinä ilmoitettujen sisäänpanojen määrästä.

5 §

Korko siitä pääomasta, jonka Kenraaliluutnantti Wapaaherra Carl August Standertskjöld on lahjoittanut pohjarahastoksi tulewalle pensioni-kassalle kansakoulun opettajattaria warten ja joka on Suomen Waltiokonttorin hoidon alaisena, annetaan wuosittain Kouluylihallitukselle käytettäwäksi, Ylihallituksen tekemän jaon mukaan, osaksi palweluksessa olewain opettajattarien sisäänpanojen lisäämiseksi heidän wuodelta suorittamain wakinaisten pensioni-maksojen suhteen, osaksi sen makson suorittamiseksi, joka laitoksen ohjesäännössä on määrätty näiden sisäänpanojen hoidosta; ja pitää tilinteko warain käyttämisestä sen jälkeen Keisarilliseen Senaatiin lähettämän.

Yhtäläisellä tawalla menetellään koron kanssa muista samaa tarkoitusta warten määrätyistä lahjoituksista, jos ei niistä ole toisin määrätty.

6 §

Sekä pensioni-maksot että niiden enentämiseksi määrätyt lahjoituswarat pannaan sisään elinkoron walmistamiseksi asianomaisille opettajattarille ilman takaisinmaksamisen ehdoitta kuolemantapauksessa. Wastakirjat talletetaan, niin kauan kuin omistajattaret owat kansakoulun palweluksessa, Kouluylihallituksen luona, joka myöskin toimituttaa niiden sisäänjättämistä laitokseen ja siitä ulosottamista niin usein kuin tarpeellista on.

Jos opettajar luopuu palweluksestaan kansakoulussa, lakatkoon silloin Kouluylihallituksen toimi hänen wastakirjansa ja rahan-sisäänpanojensa y.m. suhteen; ja olkoon hän itse welwollinen haltuunsa ottamaan ja hoitamaan wastakirjaa sekä muuten oikeuttansa laitoksen suhteen walwomaan.

7 §

Täydellinen elinkorko maksetaan opettajattarelle täytetyn 55 wuoden perästä, siinä järjestyksessä, jonka pääoma- ja elinkorko-wakuutuslaitoksen ohjesääntö määrää. Sitä korko- ja perintöwoiton jakoa, joka saman ohjesäännön mukaan jo sitä ennen saattaa tapahtua, älköön opettajatar kuitenkaan olko oikeutettu ulossaamaan niinkauan kuin hän kansakoulun palweluksessa on; ollen hänen asianansa sittemmin toiwomuksensa mainitussa suhteessa laitokselle ilmoittaa.

8 §

Se wirkamies koululaitoksen Ylihallituksessa, joka tämän silmällä-pidon alaisena toimittaa pensioni-maksojen sisäänpanoa, lahjoituswarain jakoa ja tilintekoa sekä wastakirjain hoitoa, nauttii tästä toimesta wuosittain tuhannen markan palkkion, joka suoritetaan yleisistä waroista.

Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 18 p:nä Tammikuuta 1877. 



           Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
                  Hänen Suomen Senaatinsa:
 
J.M. NORDENSTAM.                                E. af FORSELLES.
TH. THILÉN.                                     K. FURUHIELM.
H. MOLANDER.                                    OSCAR NORRMÉN.
A. MECHELIN.                                    V. von HAARTMAN.
W. ZILLIACUS.
                                                G.M.Wæneberg.
Takaisin.