Sanomalehti Vapaus (Leningrad) 19.10.1931:

Tov. O. W. Kuusisen vastatervehdys 50-vuotispäivänään [4.10.1931] saamiensa monilukuisten tervehdysten johdosta.

Kalliit toverit!

Sen johdosta, että äskettäin jouduin yllättäväin toveritervehdysten vastaanottajaksi „Vapauden" ja „Punaisen Karjalan" palstoilla sekä Leningradin suomenkielisten toverien yleisen kokouksen puolelta Valistustalolla, Kustannusliike „Kirjassa" työskenteleviltä tovereilta, kuin myös useiden Suomesta, Karjalasta, Leningradista ja ympäristöstä minulle tervehdyksiä lähettäneiden järjestöjen ja tovereiden puolelta, pyydän vastaukseksi lähettää Teille, kalliit toverit, palavan taistelutervehdykseni. Käsitän, että olette tässä tapauksessa oikeastaan vain käyttäneet minun nimeäni osoitteena, tahtoessanne taas kerran lähettää perille vallankumouksellisen taisteluintonne ilmauksen ja uskollisuusvalanne Suomen Kommunistiselle Puolueelle, Suomen työväen vallankumousliikkeelle ja Kommunistisen Internationalen lipulle.

Ne vaativatkin Teidän taisteluintoanne ja uskollisuuttanne. Nyt ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Kansainvälisen vallankumouksen edistämiseksi on kunkin meistä ponnisteltava siinä työssä ja sillä paikalla, minkä vallankumous on hänelle osottanut: Neuvostoliiton sosialistisessa rakennustyössä Leninin kaupungissa, yhtä hyvin kuin Moskovassa. Kommunistisessa puoluetyössä ja kollektiivitaloudessa Inkerinmaalla, yhtä hyvin kuin punaisessa Karjalassa. Koko suuren Neuvosto-isänmaan puolustuksessa ja varustamisessa. Sillä kaiken maailman lahtarit parastaikaa hiovat aseitaan. Ne eivät usko ennenkuin kokevat. Niiden on saatava kokea niin, että uskovat ja tokenevat. Kominternin lipun alla on kaikissa kapitalismin valtakunnissa ja siirtomaissa nostatettava laajat työväen, sotaväen ja sorrettujen talonpoikain joukot sotaan sotaa vastaan ja kapinaan kapitalistien kukistamiseksi.

Ei Suomenkaan lahtarit usko ennenkuin kokevat. Ne eivät ylipäänsä usko muuta kuin pyssyä. Ne riehuvat työväenluokan ja köyhän talonpoikaisväestön kimpussa pahemmin kuin sudet, jotka saalistavat karjalaumassa. Suuri on Suomen vallassaolijain ryöstövelka kansalle, vielä suurempi niiden verivelka. Ja kumpikin lankee pian maksettavaksi. Siinä „ulosotto"-toimituksessa, johon työtätekevä kansa Suomessa ryhtyy Kommunistisen puolueen johdolla, tahdon minäkin olla osanottajana, yhdessä Teidän kanssanne, toverit. Siihen asti on koeteltava olla vanhenematta, niin ettei silloin sisu puutu eikä käsi vapise.

Sitä ennenkin on jokaisen meistä rajantakaisista, jonka Suomessa oleva puolueemme katsoo tarpeelliseksi kutsua sinne maanalaiseen rintamapalvelukseen, oltava altis lähtemään ja tehtävänsä täyttämään. Joka mies kuin sotamies.

Ensimäinen toveri, ken kutsun saa, vieköön meiltä voitonvarmat vallankumoukselliset terveiset Suomeen, tuhansille sorretuille luokkatovereille, työssä tai työttömyydessä kurjuutta kärsiville, laiskain lurjusten elättäjille ja rikastuttajille Helsingissä, Viipurissa, Turussa, Tampereella, Pohjanmaalla ja muualla Suomessa. Kaikkialla Suomessa on nyt kiireesti valmistettava ja varustettava kommunistisen puolueen rivejä ja järjestettävä työttömäin ja työssäolevain joukkovastustusliikettä kuin myös pienviljelijäin ja uhkaavassa pulassa olevain keskikokoistenkin talojen viljelijäin itsepuolustusliikettä. Sen mukaisesti kuin Suomen Kommunistisen Puolueen viimekesäisen konferenssin päätöksissä on nämä tehtävät osoitettu.

Ja ensimäinen toverimme, jonka nyt lahtarit Suomessa ehkä onnistuvat vankilaan viemään, sanokoon meiltä tuliset taisteluterveiset teljettyinä oleville suomalaisille vallankumoussankareille.

Kuulimme Tammisaaren ja Hämeenlinnan vankiluolista voimallisen äänen, kuin ukkosen jyrinän, julistavan vallankumouksen tulisanomaa, niin väkevästi että hengessä näimme, miten ristikoista iskivät salamat. Se oli sankarien vallankumouksellisen vihan ääni, joka huutaa valtaannousevan luokan joukkoja uljaaseen taisteluun ja voittoon.

Ei voi olla hetkeäkään epäilystä sen luokan voitosta, jonka asia elävöittää sen esitaistelijoissa niin suurta sankariutta ja taisteluvoimaa.

Toveruudella O. W. Kuusinen.

Sanomalehti Vapaus (Leningrad) 21.10.1931:

Lehtemme edellisessä numerossa julkaisimme tov. Kuusisen tervehdyksen 50-vuotispäivänään saamiensa tervehdysten johdosta. Samassa yhteydessä on hän lähettänyt erikoisesti Neuvosto-Karjalan työtätekevälle väestölle seuraavan vastatervehdyksen:

Kalliit toverit!

Lausun palavat kiitokset Karjalassa oleville suomalaisille vallankumoustovereille lukuisista tervehdyksistä, kirjoituksista ja muista äskettäin minun osalleni tulleista huomionosoituksista, käsittäen ne kaikki ei persoonalliseksi kunnianosoitukseksi, vaan ilmaisuksi Karjalassa toimivain toverien tuntemasta syvästä kiintymyksestä Suomen Kommunistista Puoluetta, Suomen työväen vallankumousliikettä ja Kommunistisen Internationaalin johtoa kohtaan.

Kiitos Teille itsellenne, toverit, monivuotisesta menestyksellisestä työstä, mitä olette tehneet Punaisen Karjalan kohottamiseksi Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen johdolla. Teille, sosialismin rakentajille Karjalassa, kuuluu kiitos siitä, että Neuvosto-Karjalasta on jo tullut vetovoima, jota kohti parhaat työläistoverit Amerikasta asti joukottain rientävät.

Kiitos teille myös Karjalan puolustuksesta Suomen lahtarien hyökkäyksiä vastaan. Kahdesti ovat jo Suomen lahtarilauniat hyökänneet rajan yli punaista Karjalaa valloittaman ja kahdesti on ne verissä päin takaisin heitetty Jos ne kolmannen kerran tulevat, niinkuin taas havittelevat, niin silloin ne on hakattava edestä ja takaa.

Suomen Kommunistinen Puolue tulee tekemään kaiken voitavansa valmistaakseen köyhälistön vallankumouksen Suomessa. SKP:n viimekesäisessä puoluekonforensissa päätettiin m.m. seuraavaa:

„Jos ennen vallankumouksellisen tilanteen kypsymistä Suomessa porvaristo tekee sen äärettömän rikoksen, että ryhtyy sotaan Sosialistista Neuvostoliittoa vastaan, on Suomen työväen noustava kaikella väellä ja voimalla kommunistisen puolueemme johdolla sotaan sotaa vastaan. Kovissa kokemuksissa ja taisteluissa karaistunut Suomen köyhälistö ja Punainen Neuvosto-Karjala silloin rinnan rynnistäkööt taistellen suurimmasti voitosta ja iskien lahtarilaumat maahan. Nykyään lähinnä olevan ajan kaikki osataistelut ja joukkoliikkeet Suomessa, joita puoluemme on nostettava ja järjestettävä tarkoittavatkin Suomen työväenluokan vallankumouksellista valmistamista ratkaiseviin suurtaisteluihin. jotka nopeasti lähestyvät ja ennen pitkää tulevat alkamaan muodossa tai toisessa, tulipa sitten ensin sota tahi ilman sotaa vallankumoustilanne, jonka tuloa puoluemme tahtoo jouduttaa".

Olen täysin varma siitä, toverit, ettei ole enää kaukana se aika, jolloin Neuvosto-Karjala ja Neuvosto - Suomi ojentavat kättä toisilleen, tervehtäen van- halla Kalevalan tavalla:

„Lyökäämme käsi kätehen,
sormet suormien lomahan.

O. W. Kuusinen.

Sanomalehti Vapaus (Leningrad) 30.11.1931:

Edvard Gyllingin 50-vuotispäivänä.

Suomen vallankumouksellisen työväen ja SKP:n taistelutervehdys Neuvosto-Karjalan sosialistisen rakennustyön taitavalle järjestäjälle ja sen väsymättömälle johtajalle toveri Edvard Gyllingille!

Suoman vallankumouksellinen työväenluokka tuntee toveri Edvard Gyllingin nimen ja toiminnan jo monia vuosia sitten. Enemmän kuin neljännesvuosisadan ajan ovat kaikki Sinun harrastuksesi ja työsi kohdistuneet proletariaatin vapaustaistelun hyväksi. Kun vuoden 1905 vailankumouksen yhteydessä Suomenkin työväenluokka rynnisti venäläistä sortovaltaa ja maansa porvaristoa vastaan, olit Sinä nuorena oppineena aktiivisesti sen mukana bobrikovilaisen poliisin pesäpaikkoja puhdistamassa. Sitä seuranneina „rauhan vuosina" ajoit erityisellä innostuksella ja ponnella Suomen poljetun ja sorretun maalaisköyhälistön ja torppariväestön asiaa, tullen Sinusta yksi silloisen sosialidemokraattisen puolueen johtajia. Suomen työväenluokan yrittäessä v. 1918 kukistaa porvariston valtaa maassaan olit Sinä aluksi liikkeelle lähtöä vastaan, mutta ryhdyit kuitenkin pian vallankumouksen palvelukseen ja työskentelit lopuksi jo vallankumouksen raha-asiain ylimpänä järjestäjänä. Vallankumouksemme viimeisessä vaiheessa kuuluit sen ylimpään sodan johtoonkin, johtaen vallankumousarmeijan taistelua Viipurissa aina viimeisten joukkojen häviöön saakka.

Ikäänkuin sattuman kaupalla pelastuit Suomen verenhimoisen porvariston kynsistä, jolloin heti kiiruhdit tarjoamaan voimasi vallankumouksellisen työväenliikkeen palvelukseen. Kommunistiseen puolueeseen liittymistäsi et tehnyt suinkaan ilman tilintekoa sosialidemokraattisen entisyytesi kanssa. Teit sen Sinulle ominaisella perusteellisuudella ja tunnollisuudella. Selvemmin kuin moni muu käsitit Sinä, miten suuri merkitys Sosialistisella Neuvostoliitolla oli taistelussa koko maailman kapitalistisia rosvoja, niin myöskin Suomen työväenluokan veressä rypevää suomalaista porvaristoa vastaan. Käsitit, miten tärkeä oli Leninin ajatus siitä, että kaukaisen Karjalan karuista perukoista on oikean leniniläisen kansallisuuspolitiikan pohjalla ja koko sosialistisen Neuvostoliiton avulla mahdollisuus luoda Neuvostoliiton pohjoiselle rajalle vahva varustus lahtari-Suomen imperialistisia valloituspyyteitä vastaan ja kohottaa Karjalan raatajarahvas nopeasti siitä taloudellisesta ja henkisestä alennustilasta, johon se oli tsarismin aikana painettu. Jo silloin olit selvillä sitä, että sosialistisen talousjärjestelmän puitteissa taloudellisesti ja kulttuurillisesti korkealle kehittynyt Karjala tulee sanomattoman paljon helpottamaan sosialistisen talouden perustan laskemista Neuvosto-Suomessa. Suuren opettajamme ja johtajamme Leninin myötävaikutuksella uskottiin Sinulle sitten sosialistisen rakennustyön järjestäminen ja johtaminen Autonomiseksi sosialistiseksi Tasavallaksi muodostetussa Karjalassa.

Yli 10 vuotta olet Sinä sen jälkeen työskennellyt Karjalan raataja rahvaan keskuudessa. Kiinteästi noudattaen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen leniniläistä linjaa ja sen päätöksiä olet Sinä tänä aikana yhtenä paikallisen puoluejärjestön johtavana toverina väsymättömästi työskennellyt sosialistisen rakennustyön hyväksi. Sinun alotekykysi, tarmosi ja taitavan johtosi ansiota suureksi osaksi on, että Karjalan raatajarahvas on rakennustyönsä rintamalla lyhyessä ajassa saavuttanut niin suuremmoisia tuloksia. Verrattain lyhyessä ajassa kykeni se rakentamaan jälleen ylös ne rauniot, jotka suomalaisen porvariston lähettämät rosvojoukot hävitysretkillään aiheuttivat. Senkin tähden on karjalainen työtätekevä talonpoika ja työmies oppineet näkemään Sinussa yhden omistaan ja parhaistaan, jonka jokainen ajatus ja jokainen ote tarkoittaa heidän asemansa kohottamista. Suomen porvaristo ei suinkaan ilman aihetta pidä Sinua yhtenä pääsyyllisenä Karjalan nopeaan kohoamiseen ja omien suunnitelmiensa luhistumiseen. Sentähden on se vuosien varrella syytänyt lokatulvan toisensa jälkeen päällesi.

Suomen taisteleva proletariaatti ja sen kommunistinen puolue käsittävät täydellisesti Sinun Karjalassa suorittamasi työn suuren merkityksen omalle taistelulleen. Mutta ne ovat myös oppineet tuntemaan Sinussa yhden johtajistaan taistelussaan maansa riistäjiä vastaan. Sentähden lähettävät ne täten meidän kauttamme Sinulle veljellisen taistelutervehdyksen tänä Sinun 50-vuotispäivänäsi. Ne tahtovat, että Sinä säilytät vielä monta monta vuotta kaiken nuorekkaan innostuksesi ja työtarmosi, niin että voisit Sinulle tunnetulla uutteruudella ja tunnollisuudella osallistua sosialistisen rakennustyön järjestämiseen ja johtamiseen myöskin Neuvosto-Suomessa ja siten saattia nyt saavuttamasi laajan kokemuksen välittömästikin hyödyttämään Suomen työtätekeviä luokkia. Ennen kaikkea toivomme me Neuvosto-Karjalan edistymisen ja voimistumisen jatkuvan Sinun ohjauksellasi entisellä ja yhä suuremmallakin vauhdilla, niin että se olisi kyllin voimakas antamaan riittävän voimakkaan vastaiskun suomalaisille lahtareille, milloin ne taas uudistavat hautomansa puuhat ja uskaltavat lähettää rosvojoukkonsa hävittämään Karjalan talonpoikain kyliä. Riittäköön Sinulta edelleenkin voimia ja innostusta seurata Suomen työväenluokan ja SKP:n taistelua Neuvosto-Suomen luomiseksi.

Suomen kommunistisen
puolueen Keskuskomitea.

Lähde: Leningradissa 1918-1937 ilmestyneen "Vapaus"-lehden n:o 145, 19.10.1931, n:o 146, 21.10.1931 ja n:o 165, 30.11.1931.

Takaisin