Ruotsi oli ostanut Ranskalta Länsi-Intiassa sijaitsevan Saint Barthélemyn saaren 1784 ja piti sitä siirtomaanaan vuoteen 1878, jolloin se myytiin takaisin. Ilmakuva saaresta. Ylläoleva Kustaa III:n julistus vuodelta 1785, lupaus kymmenen vuoden suojasta velkojilta ja käsitys saaren trooppisesta sijainnista aiheuttivat nimenomaan Suomessa hillitsemätöntä liikehdintää. Köyhät talonpojat saapuivat tuhatlukuisina rannikkokaupunkeihin odottamaan - kuten luultiin - kuninkaan ilmaista kuljetusta Länsi-Intiaan. Tämä aiheutti lukuisia tragedioita, mistä johtuen toukokuussa 1786 annettiin kuninkaan julistus, jossa varoitettiin saaren ahtaista oloista ja karusta toimeentulosta. Maaherroja käskettiin saattamaan julistus kansan tiedoksi. Saarikuume loppui vasta vuoden 1786 syksyllä.
Saaren ensimmäiseksi kuvernööriksi nimitettiin vapaaherra, majuri Salomon Mauritz von Rajalin (1757-1825). Saari tuli pian myös pohjoismaalaisten merenkulkijoiden määräsatamaksi. Turkulaisen kauppiaan L.J. Escholinin priki Exprès (kapt. Granberg) viipyi saarella vajaa kaksi kuukautta 1787. Ruotsalaiset rakensivat saarelle Gustavian kaupungin hallintokeskuksekseen. Saari oli kaukaisten paikkojen tavoin sopiva myös maastakarkoitukseen. Kustaa III:n vastaiseen Anjalan liittoon osallistunut eversti, Hämeen rakuunarykmentin komentaja Robert Montgomery (1737-1798) tuomittiin kuolemaan 1789. Tuomio muutettiin kuitenkin karkoitukseksi Saint Barthélemyn saarelle. Täältä hän palasi 1793. St. Barthélemy irroitettiin Ruotsin valtionhallinnosta 1812. Se jäi kuninkaan (Kaarle XIV Juhana) henkilökohtaiseen hallintaan ja sen varat tulivat kuninkaan hallitsemalle säätiölle. Suomalainen Raahessa syntynyt seikkailija ja vapaustaistelija August Maximilian Myhrberg (1797-1867) nimitettiin saaren suuren konseljin sihteeriksi 1842. Hän palasi saarelta 1848.
Ruotsin valtiopäivät lakkauttivat orjuuden saarella vuonna 1845 (Englanti oli lakkauttanut sen imperiumissaan 1833). Saaren talous kääntyi laskuun ja valtio joutui tukemaan sitä. Vuonna 1868 valtiopäivät ehdottivat kuninkaalle saaren myyntiä, joka tapahtuikin sitten 1878. Viimeinen ruotsalaista alkuperää oleva asukas, ompelijatar Selma Justina Milander, kuoli saarella 90 vuoden iässä 1939.
Lähteet Bengt Sjögren: Ön som Sverige sålde (Zindermans, Uddevalla 1967); Göran Skytte: Det kungliga svenska slaveriet (Askelin & Hägglund, Stockholm 1986); Resan till S:t Barthélemy. Dr. Christopher Carlanders resejournal 1787-1788. (Kungliga Vetenskapsakademien, Stockholm 1979)