Moreau de Maupertuis'n retkikunta 1736

The Travels of M. Maupertuis (1767) (Pittsburg Univ. digital coll.)

Maan litistyneisyyden mittaaminen

Maan litistyneisyyden toteamiseksi ja Newtonin teoreettisten laskelmien verifioimiseksi Ranskan kuninkaallinen tiedeakatemia (Académie Royale de Sciences) lähetti kaksi retkikuntaa asteen pituuden mittaamiseksi päiväntasaajalla ja navoilla. Toinen La Condaminen johtama retkikunta lähetettiin Mitad del Mundoon silloiseen Peruun, nykyään Ecuadoriin, ja toinen de Maupertuis'n johtama Tornionjokilaaksoon. Jälkimmäiseen retkeen osallistui myös Anders Celsius, joka oli Pariisissa 1730-luvun alussa ehdottanut mittausretkeä asiasta syntyneen polemiikin ratkaisemiseksi. Muut osallistujat olivat Clairaut, Camus, Le Monnier ja kirjeenvaihtajana apotti Outhier. Mukana oli myös Pellossa syntynyt torniolainen lääninkirjuri, myöhemmin tähtitieteilijä Anders Hellant (1717-1789) retkikunnan tulkkina.

Tieteellisen työn ohessa retkeläiset joutuivat tutustumaan paikallisiin luonnonoloihin. Ote de Maupertuis'n kirjasta (englanninkiel. laitos, s. 42-43): "AFTER a Voyage of twelve hours, we landed about Nine in the Evening at Korpikyla, a Hamlet by the River-side, inhabited by Finlanders. And having travelled across the Forest on foot some time, we arrived at the Bottom of a steep Mountain called Niwa, whose Summit, a bare Rock, we chose for our first Station. Upon the River we had been tormented by great Flies with green Heads, that fetch blood where-ever they fix. But on the top of Niwa we had to deal with other kinds of still more intolerable. By good luck we found two Lapland Girls tending a small Herd of Rein-Deer, but almost quite hid in the Smoke of a great Fire they had kindled: And upon enquiry being told it was in this manner they defended themselves from the Flies, we immediately had recourse to the same Method."

Tornionjoen jäälle mitattiin 14,3 km:n perusviiva ja sitä käyttäen meridiaaniasteen pituus laskettiin kolmiomittauksella. Eteläisin mittauspaikka oli Tornion kirkontorni ja pohjoisin oli Kittisvaara 4 km Pellon keskustan pohjoispuolella. Vaaralle on 1956 pystytetty muistomerkki.

Maupertuis raportoi palattuaan, että yksi meridiaaniaste on Lapissa 57.437,9 toise'ia. (Ranskalainen pituusmitta toise vastasi 1,949 metriä.) Tämä tulos, verrattuna arvoon 57.060 toise'ia Pariisin lähellä osoitti, että maapallo on litistynyt - kuten teoriakin väitti - navoilta. Mittauksiin sisältyi myöhemmin todettuja suuriakin virheitä, mutta ne olivat oikeansuuntaisia. Ranskan kuningas palkitsi Celsiuksen 1.000 livren vuotuisella eläkkeellä.

Mittausten tulokset julkaistiin de Maupertuis'n kirjassa "La Figure de la Terre" (Paris 1738, "THE Figure of the Earth" Lontoo 1738 ja latinaksi Leipzigissä 1742) (ruotsiksi nimellä "Jordens figur", Tornedalica, nr. 23, 1977). Retkikunnan historioitsija apotti Réginald Outhier julkaisi kuvitetun matkakuvauksen "JOURNAL D'UN VOYAUGE AU NORD, En 1736. & 1737", Amsterdam 1746 (suomeksi "Matka Pohjan perille 1736-1737", Otava 1975). Outhierin kartta

Facta, Encyclopaedia Britannica, Suomenmaa, Suomen elämänkerrasto, Helsingin yliopiston kirjasto, Åsa Nordén: "Sällsamheter i Tornedalen" Kristianstad 1983

Takaisin historiasivulle.