SUOMI

**Tuomiokirkko (pääsyn suhteen katso siv. 67) on rakennettu matalalle kummulle nimeltä, Unikankari. Kirkosta puhutaan ensikerran v. 1258, mutta se valmistui vasta piispa Maunu I:n aikana, vihittiin v. 1300 ja kutsuttiin Pyhän Henrikin kirkoksi Suomen suojeluspyhän, piispa Henrikin mukaan, jonka jäännökset, tarun mukaan hopealippaassa säilytettyinä, silloin otettiin pyhimyksen haudasta Nousiaisten kirkossa ja tuotiin tuomiokirkkoon, jonka kalliimmiksi pyhänjäännöksiksi ne tulivat. Tämän juhlallisen toimituksen muistopäivää, tammikuun 17 p., vietettiin siitälähin joka vuosi suurella juhlallisuudella tuomiokirkossa. Näinä juhlina tulvasi väkeä kaikista maaseuduista Turkuun, joten syntyi kaupungin kesä- ja talvimarkkinat (joista edelliset nyt ovat lakkautetut). Kirkkoa, kuten kaupunkiakin on kohdannut monet kovat hävitykset, osittain tulen, osittain sodan ja vainon tuottamat turmiot. Sen monista aarteista katolisajalta, jolloin varsinkin piispa Maunu Tavastin aikana loistoa ja rikkautta suuressa määrin ilmestyi kirkollisissa menoissa, ei ole paljoa jälellä. Mutta tuo majesteetillinen temppeli, rakennettu roomalaisen pyöreäkaarisen ja gootilaisen suippokaarisen rakennustavan välillä olevaan tyyliin, on kestänyt läpi vuosisatojen ollen todistajana Suomen kulttuurin kehityksestä sen lapsuuden ajoilta asti, jolloin kristinusko sai ensimmästä jalansijaa Suomen rannoilla. - Kirkon pituus on 89 m, leveys ei ole yli 37,7 m, korkeus 44,5 m, jota vastoin torni kohoaa 98 m Aurajoen pinnan yli. Tämä 1827-vuoden palon jälkeen uudistettu kirkko on viime vuosina melkoisilla kustannuksilla jälleen korjattu; varsinkin on laitettu kuntoon useita hautakammioista niiden historiallisia muistoja silmällä pitäen.

Korkeakuori, [8] jossa on Westinin maalaama alttaritaulu, on koristettu Ekmanin tekemillä freskomaalauksilla: oikealla piispa Henrik kastaen suomalaisia Kupittaan lähteellä, vasemmalla Mikael Agrikola antaen suomalaisen raamatun käännöksen Kustaa Vaasalle; näiden lisäksi on vielä pienempiä maalauksia kuvaten tapahtumia Kristuksen elamästä.

Tuomiokirkon 7:stä hautakammiosta on 4 korjattu, nimittäin Tott-, Ståhlhandske- ja Tavast-sukujen sekä Kankaisten kuorit. Kolmessa viimeksi mainitussa on kauniita Wladimir Schwertschkoffin tekemiä ikkunamaalauksia. - Vasemmalle korkeakuorista, rauta-aitauksen eroittamana kirkosta on

*Tott-suvun hautakammio [12]. Tämä, huomattavin kaikista hautakammioista, oli ennen Pyhän Laurentiuksen kappelina. Tässä kammiossa, jota koristaa komea, Pietari Brahen v. 1678 pystyttämä mausoleo Aake Tott-uroon ja hänen puolisojensa Sigrid Bjelken ja Kristina Brahen yli, on lattian alle haudattuina useiden Tott, Creutz ja Brahe sukujen maalliset jäännökset. Etupäässä mainittakoon Aake Tott († 1640), sitten Erik XIV:n tytär Sigrid Wasa († 1633) ja maaherra Lorentz Creutz († 1698). Tässä hautakammiossa oli myöskin Kaarina Maununtytär haudattuna, kunnes hänen tomunsa 1867 siirrettiin korjattuun Kankaisten hautakammioon (josta alempana). Hautakammiossa säilytettiin myöskin Pyhän Henrikin pyhänjäännökset, kunnes venäläiset ne vuonna 1720 ryöstivät.

Wallenstjerna-suvun hautakammion, [2a] pienen käytävän vieressä, melkein vastapäätä saarnastuolia, rakennutti vuonna 1677 Turun hovioikeuden asessori Olof Wallenstjerna sukukammiokseen. Tämän hautakammion edessä on vanha kappeli, jossa vieläkin siellä olevassa suuressa komerossa näkyy jälkiä munkinpenkeistä.

Ståhlhandske-suvun hautakammio, [7] joka ennen muinoin oli Tott-suvun hautakammion jälkeen komein, on eteläisen kirkonoven länsipuolella, ja rauta-aitaus eroittaa sen kirkosta. Tämän hautakammion osti vuonna 1654 Torsten Stålhandsken leski Kristiina Horn, ja sitä kaunistaa kallisarvoinen hautapatsas mustasta ja ruskeasta marmorista, jossa on valkoisia marmorikuvia. Tuon suuren sota-uroon († 1644) jäännökset säilytetään komeassa lyijykirstussa.

Kiik-suvun hautakammiossa, [6] kirkon läntisessä kulmassa, on useita hautoja, joista mainittakoon Turun hovioikeuden presidentin Juhana Munckin, joka oli maamarsalkkana Suomen valtiopäivillä 1657 ja kuoli 1663.

Tavast-suvun hautakammio [5] eli entinen Pyhän ruumiin kappeli, pohjoisen suuren oven ja sakariston välillä, on suurin kaikista kirkon hautakammioista. Sen rakennutti piispa maunu Tavast, teettäen sen ympäri rauta-aitauksen, jonka ruutuihin on kuvattu Tavast-suvun y. m. vaakunoita sekä vuosiluku 1425. Hautakammion keskessä lepää kirkkoruhtinas Maunu Olavinp. Tavast († 1452), vasemmalla puolella hänen sukulaisensa ja seuraajansa Olavi Tavast († 1460) sekä oikealla puolen hänen veljensä tyttärenpoika, piispa Maunu Stjernkors († 1500). Tänne haudatuista merkillisistä henkilöistä mainittakoon vielä piispa Martti Skytte († 1550). Gezelius-suvun hautakammio [15] on sakariston itäpuolella. Tämän hautakammion osti ensin eversti, kreivi Arvid Wittenberg, joka testamenttasi sen tuomiokirkolle, mikä taaskin vuonna 1683 möi sen piispa Johannes Gezelius vanhemmalle. Tässä kiinnimuuratussa hautakammiossa lepää mainittu piispa († 1690), hänen poikansa piispa Johannes Gezelius nuorempi († 1718) sekä tämän poika, Porvoon piispa Johannes Gezelius (1713).

Horn- ja Kurki-sukujen eli Kankaisten sukukammio [13] on itäpuolella Gezeliusten hautakammioita. Se on sekä rakennustapansa että koristustensa puolesta kaunein koko kirkossa. Soma aita eroittaa sen kirkosta ja sen korkeita gootilaisia ikkunoita koristavat kauniit lasimaalaukset. Keskellä kammiota on Kaarina Maununtyttären kaunis sarkofaagi. Vasemmalla on tämän kuningattaren marmorinen kuva. Lattian alla on kaksi hautaholvia, joissa on monta kirstua. Tänne haudatuista henkilöistä mainittakoon Turun hovioikeuden presidentti, valtioneuvos y.m. Juho Kurki († 1652), aikoinaan Suomen rikkain ja etevin mies; Evert Kustaanpoika Horn, Kankaisten herra († 1687).

Sakaristo, [4] jonka muurit ulottuvat hiukan ulommaksi kirkon pohjoista muuria, on jaettu kahteen osaan. Etumaista käytetään vielä sakaristona, takimaisessa, jota sanotaan "vanhaksi sakaristoksi" säilytetään kirkon hopeat, messu- ja alttarivaatteet y. m. Täällä tallennetaan myöskin erästä rekonditoriumia^*), "joka on valmistettu piispa Hemmingin pyhiinjäännöksiä varten yleiseksi käytännöksi ja viettämiseksi". Tämä taitehikkaasti laadittu esine esittää katollista sarkofaagia, joka lepää 4 pilarin päällä, ja sisältää kirstussa olevan punaisen silkkipussin, jonka sisässä on pääkallo, tarun mukaan piispa Hemmingin († 1366).

Tuomiokirkon suuremmoiset urut rakennettiin vuosina 1838-42; ne ovat leipurivanhimman Wahlgrénin lahjoittamat.

Kirkon eteläkupeella olevassa puistossa on Porthanin hauta, jota osoittaa yksinkertainen, sileäksi veistetty kivi.

Kuvat, allaolevat huomautukset ja numerointi [hakasuluissa] eivät kuulu alkuperäiseen tekstiin:
Numerointi viittaa oheiseen, alunperin 1917 julkaistuun pohjapiirrokseen. Tässä pohjapiirroksessa on tekstissä mainitun lisäksi numeroitu: [1] Pyhän Katariinan kappeli, [2] Pyhän Bartolomeuksen kappeli, yhdessä nämä muodostavat Ristin kuoren, [3] Pormestarin kuori, [10] Tarkka-ampujan kappeli ja [11] Pyhän Ursulan kappeli.

^*) Piispa Hemmingin (k. 1366) pyhäinjäännöslipas 1500-luvulta sijaitsee nykyisin Gezeliusten kappelissa [15].

Tuomiokirkon kello lyö kaksitoista 12.7.1997 (mp3).

Sivun alkuun.

Paluu historiasivuille.