Suomen painettu asetuskokoelma n:o 153/1918.
Saksaksi | auf deutsch

Rauhansopimus

Suomen ja Saksan välillä.

Tehty Berlinissä 7 päivänä maaliskuuta 1918 ja vahvistettu Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 1918. Vahvistuskirjat vaihdettu 25 päivänä kesäkuuta 1918.

Suomen Hallitus ja Keisarillinen Saksan Hallitus, joiden pyrkimyksenä on, sitten kuin Suomi on julistautunut itsenäiseksi ja Saksa itsenäisyyden tunnustanut, saattaa rauhan ja ystävyyden tila molempien maiden välillä pysyvälle kannalle, ovat päättäneet tehdä rauhansopimuksen ja tähän tehtävään valtuuttaneet:

Suomen Hallitus:
Herra filosofian tohtori, Valtioneuvos Edvard Immanuel Hjeltin, Helsingin Yliopiston Sijaiskanslerin, ja herra lakitieteen tohtori Rafael Waldemar Erichin, Helsingin Yliopiston valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorin.

Keisarillinen Saksan Hallitus:
Saksan Valtakunnankanslerin, Tohtori Kreivi von Hertlingin,

jotka
esitettyään toisilleen hyvässä ja asianmukaisessa kunnossa oleviksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavista määräyksistä.

ENSIMÄINEN LUKU.

Suomen ja Saksan välisen ystävyyden vahvistaminen ja Suomen itsenäisyyden turvaaminen.

1 artikla.
Sopimusvaltiot julistavat, ettei Suomen ja Saksan välillä ole sotatilaa ja että ne ovat päättäneet vastedes elää rauhassa ja ystävyydessä toistensa kanssa.

Saksa tulee niin toimimaan, että kaikki vallat tunnustavat Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden. Toiselta puolen ei Suomi tule luovuttamaan mitään osaa alueestaan vieraalle vallalle eikä myöntämään servituuttioikeutta valtioalueihinsa nähden sopimatta siitä ensin Saksan kanssa.

2 artikla.
Diplomaattiset ja konsulisuhteet saatetaan sopimusvaltioiden välillä voimaan heti kun rauhansopimus on vahvistettu. Erityisten sopimusten varaan jätetään konsulien mahdollisimman laajaperäinen asettaminen kummaltakin puolelta.

3 artikla.
Kumpikin puoli korvaa ne vahingot, joita sen alueella sikäläiset valtioelimet tai väestö ovat sodan johdosta kansainvälisoikeudenvastaisten tekojensa kautta aiheuttaneet toisen sopimusvaltion konsuliviranomaisten hengelle, vapaudelle, terveydelle tai omaisuudelle tahi tämän sopimusvaltion konsulaattirakennuksille tai niiden kalustolle.

TOINEN LUKU.

Sotakorvaukset.

4 artikla.
Sopimusvaltiot luopuvat molemminpuolisesti vaatimasta sotakorvausta, s.o. sodankäynnistä johtuvien valtiomenojen korvausta, samoin kuin sotavahinkojen korvausta, s.o. niiden vaurioiden korvausta, joita on niille tai niiden alamaisille aiheutunut sota-alueella sotilaallisista toimenpiteistä, niihin luettuina kaikki vihollismaassa toimitetut pakkotilaukset.

KOLMAS LUKU.

Valtiosopimusten uudelleen voimaansaattaminen.

5 artikla.
Sodan johdosta voimansa menettäneet Saksan ja Venäjän väliset sopimukset on sopimusvaltioiden välisiin suhteisiin nähden mahdollisimman pian korvattava uusilla, muuttuneita katsantokantoja ja olosuhteita vastaavilla sopimuksilla. Erityisesti asettuvat molemmat sopimusvaltiot viipymättä neuvotteluihin kauppa- ja merenkulkusopimuksen laatimiseksi.

Toistaiseksi säännöstellään molempien maiden väliset liikesuhteet kauppa- ja merenkulkuvälikirjassa, joka allekirjoitetaan yhtaikaa rauhansopimuksen kanssa.

6 artikla.
Sopimukset, joissa Saksan ja Venäjän ohella on osallisena muitakin valtoja ja joihin Suomi tulee yhtymään Venäjän rinnalla tai sen sijalla, astuvat sopimusvaltioiden välillä voimaan rauhansopimuksen vahvistamisesta lukien tai, jos yhdyntä sopimukseen tapahtuu myöhemmin, yhdynnästä lukien.

Sellaisiin poliittista laatua oleviin joukkosopimuksiin nähden, joihin vielä muitakin sotaakäypiä valtoja on osallisena, pidättyvät molemmat sopimusvaltiot määrittelemästä kantaansa, kunnes yleinen rauha on tehty.

NELJÄS LUKU.

Yksityisoikeuksien entiselleen palauttaminen.

7 artikla.
Kaikki toisen sopimusvaltion alueelle voimassa olevat määräykset, joiden nojalla toisen sopimusvaltion alamaiset sotatilaan katsoen ovat yksityisoikeuksiensa puolesta jotenkin erityisten määräysten alaisia (sotalait), menettävät voimansa samalla kuin tämä sopimus vahvistetaan.

Sopimusvaltion alamaisiksi katsotaan myöskin sellaisia juridisia henkilöitä ja yhtiöitä, joiden kotipaikka on sopimusvaltion alueella. Edelleen on juridiset henkilöt ja yhtiöt, joiden kotipaikka ei ole sopimusvaltion alueella, sikäli asetettava yhdenveroisiksi sopimusvaltion alamaisten kanssa, mikäli ne ovat toisen sopimusvaltion alueella olleet näitä alamaisia koskevien määräysten alaisia.

8 artikla.
Yksityisoikeudellisista velkasuhteista, jotka ovat sotalakien kautta häiriytyneet, on sovittu seuraavaa.

1 .
Velkasuhteet astuvat uudelleen voimaan, mikäli 8-12 artikloissa ei ole toisin määrätty.

2 .
1 :n määräys ei estä, että kumpikin sopimusvaltio ratkaisee alueellaan siellä kaikille maanasujamille voimassa olevien lakien mukaan kysymyksen siitä, mikä vaikutus sodan aiheuttamilla asiantiloilla on velkasuhteisiin, etenkin milloin suoritusten täyttäminen on ollut mahdotonta kulkuesteiden ja kauppakieltojen vuoksi.

Tällöin ei toisen sopimusvaltion alamaisia, jotka ovat estettyjä tämän sopimusvaltion toimenpiteiden kautta, ole saatettava epäedullisempaan aseinaan kuin oman valtion alamaisia, jotka ovat sen toimenpiteiden kautta estettyjä. Älköön myöskään se, joka on sodan vuoksi ollut estetty aikanaan täyttämästä suoritusta, olko velvollinen korvaamaan siten syntynyttä vahinkoa.

3 .
Rahasaatavia, joiden suorittamista sodan aikana on sotalakien nojalla voitu kieltää, ei tarvitse suorittaa aikaisemmin kuin kolmen kuukauden kuluttua rauhansopimuksen vahvistamisesta. Niille on, mikäli ei lisäsopimuksessa (32 artiklan 2 kohta) toisin määrätä, korko laskettava alkuperäisestä erääntymisestä sodan ajalta ja seuraavalta kolmelta kuukaudelta moratorioista riippumatta viiden prosentin mukaan; alkuperäiseen erääntymiseen saakka on asianomaisissa tapauksissa sopimuksenmukaiset korot laskettava.

Vekselien ja shekkien suhteen tapahtuu maksunsuoritus samoin kuin protestaus, jos maksu laiminlyödään, neljännen kuukauden kuluessa tämän sopimuksen vahvistamisesta lukien.

4 .
Saatavien ja muiden yksityisoikeudellisten sitoumusten käsittelyä varten ovat valtion tunnustamat velkojainsuojelusliitot niihin kuuluvien luonnollisten ja juridisten henkilöjen vaatimusten täytäntöönpanoa varten molemminpuolisesti tunnustettavat ja oikeutettavat toimimaan näiden henkilöjen valtuutettuina.

9 artikla.
Kumpikin sopimusvaltio ryhtyy heti rauhansopimuksen vahvistamisen jälleen suorittamaan toisen sopimusvaltion alamaisille sitoumuksiaan, erityisesti valtiovelasta johtuvia. Sitoumukset, jotka lankeavat maksettaviksi ennen vahvistamispäivää, ovat maksettavat kuuden kuukauden kuluessa vahvistamisesta lukien.

10 artikla.
Tekijäoikeudet, ammatilliset oikeudet, toimiluvat ja erioikeudet sekä muut senkaltaiset julkisoikeudellisella pohjalla olevat oikeudet, jotka ovat sotalakien kautta häiriytyneet, saatetaan jälleen voimaan, mikäli 12 artiklassa ei ole toisin määrätty.

Kumpikin sopimusvaltio myöntää toisen sopimusvaltion alamaisille, jotka sodan johdosta ovat laiminlyöneet laissa säädetyn määräajan ammatillisen oikeuden perustamista tai säilyttämistä varten vaadittavan toimen suorittamiseen, toimen uudistamista varten vähintään yhden vuoden määräajan rauhansopimuksen vahvistamisesta lukien, kolmannen henkilön laillisesti saavuttamien oikeuksien tästä kärsimättä. Toisen sopimusvaltion alamaisten ammatilliset oikeudet, jotka olivat voimassa sodan puhjetessa, eivät käyttämättä jättämisen vuoksi menetä voimaansa toisen sopimusvaltion alueella ennenkuin neljän vuoden kuluttua tämän sopimuksen vahvistamisesta.

Jos se, joka sodan aikana on toisen sopimusvaltion alueella asetuksenmukaisesti ilmoittanut sellaisen ammatillisen oikeuden, jota sotalakien mukaan ei ole voitu ilmoittaa, tekee toisen sopimusvaltion alueella siitä ilmoituksen kuuden kuukauden kuluessa rauhansopimuksesta lukien vaatimalla tälle ilmoitukselle ensisijaisuutta, niin käy ilmoitus, kolmannen henkilön oikeuksien siitä kärsimättä, kaikkien muiden sillä välin tehtyjen ilmoitusten edellä, eivätkä sitä sillä välin sattuneet tosiseikat tee tehottomaksi.

11 artikla.
Oikeuksien vanhenemista koskevat määräajat menevät kummankin sopimusvaltion alueella toisen sopimusvaltion alamaisiin nähden umpeen aikaisintaan vuoden kuluttua rauhansopimuksesta lukien, jolleivät nämä määräajat olleet sodan puhjetessa vielä kuluneet loppuun.

Sama on voimassa korkotodisteiden ja voitto-osuustodisteiden samoin kuin lunastettujen tai muuten maksettaviksi langenneiden arvopaperien esittämistä koskevista määräajoista.

12 artikla.
Niiden viranomaisten toiminta, jotka sotalakien nojalla ovat suorittaneet omaisuusesineiden valvontaa, säilyttämistä, hoitoa tai rahaksimuuttoa tahi maksujen vastaanottoa, tapahtuu 13 artiklan määräyksistä poikkeamatta seuraavien periaatteiden mukaan.

1 .
Valvonnan alaiset, säilytettävät tai hoidossa olevat omaisuusesineet on oikeutetun asianomaisen vaatimuksesta viipymättä vapautettava; siksi kunnes ne siirtyvät asianomaiselle, on hänen etujensa säilymisestä pidettävä huolta.

2 .
1 :n määräykset eivät koske kolmannen henkilön laillisesti hankkimia oikeuksia. Velallisen maksut ja muut suoritukset, jotka on otettu vastaan tämän artiklan johdannossa mainittujen viranomaisten toimesta, ovat sopimusvaltioiden alueella katsottavat yhtä päteviksi kuin jos velkoja olisi itse ottanut ne vastaan.

Yksityisoikeudelliset toimeenpiteet, joihin sanotut viranomaiset itse ovat ryhtyneet tai jotka on suoritettu heidän toimestaan tai heihin nähden, jäävät voimaan kumpaankin sopimusvaltioon katsoen.

3 .
Tämän artiklan johdannossa mainittujen viranomaisten toiminnasta etenkin tuloista ja menoista, on oikeutetuille asianomaisille heidän vaatimuksestaan viipymättä annettava tietoja.

Korvausvaatimuksia, jotka aiheutuvat näiden viranomaisten toiminnasta tai johtuvat teoista, jotka on suoritettu sanottujen viranomaisten toimesta, voidaan esittää ainoastaan 14 artiklan määräysten mukaisesti.

13 artikla.
Kiinteistöt tai kiinteistöihin kohdistuvat oikeudet, vuorikaivosoikeudet, samoin kuin kiinteistön käyttöoikeudet, liikeyritykset tai osanotto liikeyritykseen, etenkin osakkeet, jotka on sotalakien johdosta myyty tai asianomaiselta muuten väkisin riistetty, ovat jälleen palautettavat aikaisemmalle oikeutetulle asianomaiselle, vapaina kaikista sillä välin syntyneistä kolmannen henkilön oikeuksista, hakemuksen nojalla, joka on tehtävä vuoden kuluessa rauhansopimuksen vahvistamisesta, jolloin hänelle myynnin tai riistämisen johdosta mahdollisesti koituneet edut on takaisin luovutettava.

VIIDES LUKU.

Sivilivahinkojen korvaaminen.

14 artikla.
Kummankin sopimusvaltion alamaiset, jotka sotalakien johdosta toisen sopimusvaltion alueella ovat toimilupien, erioikeuksien tai muiden senkaltaisten oikeuksien väliaikaisen tai jatkuvan peruutuksen kautta tahi omaisuusesineiden valvonnan, säilyttämisen, hoidon tai myynnin kautta kärsineet vahinkoa, saavat asianmukaisen korvauksen, mikäli entisen aseman palauttamisella ei voida vahinkoa korvata. Tämä on voimassa myöskin osakkeenomistajiin nähden, joilta vihollisvaltain alamaisina on kielletty osuusoikeus.

15 artikla.
Kumpikin sopimusvaltio korvaa toisen sopimusvaltion sivilijäsenille ne vahingot, joita sikäläiset valtioelimet tai väestö ovat sen alueella sodan aikana heille aiheuttaneet kansainvälisen oikeuden kanssa ristiriidassa olevien, henkeen, terveyteen tai omaisuuteen kohdistuvien väkivallantekojen kautta.

16 artikla.
Kumpikin sopimusvaltio maksaa viipymättä toisen sopimusvaltion alamaisilta alueellaan pakkotilaamansa esineet, mikäli sitä ei vielä ole tehty.

17 artikla.
Artiklain 14, 15 mukaan korvattavien vahinkojen määrittelemistä varten kokoontuu heti rauhansopimuksen vahvistamisen jälkeen Berliniin toimikunta, jossa on kolmas osa kummankin sopimusvaltion edustajia ja kolmas osa puolueettomia jäseniä; Sveitsin liittoneuvoston presidenttiä pyydetään nimittämään puolueettomat jäsenet, puheenjohtaja niiden joukossa.

Toimikunta määrittelee sen päätöksissä noudatettavat periaatteet; se laatii myöskin tehtäviensä ratkaisussa vaadittavan työjärjestyksen ja määräykset siinä noudatettavasta menettelytavasta. Sen päätökset annetaan alitoimikunnissa, joihin kuuluu yksi jäsen kummankin sopimusvaltion puolesta ja puolueeton esimies. Alitoimikuntien määräämät maksuerät on suoritettava kuukauden kuluessa niiden vahvistamisesta.

KUUDES LUKU.

Sotavankien ja pakkomajoitettujen siviilihenkilöiden vaihto.

18 artikla.
Saksalaiset sotavangit Suomessa ja suomalaiset sotavangit Saksassa on vaihdettava mahdollisimman pian määräaikojen kuluessa, joista suomalais-saksalainen toimikunta tekee sopimuksen. Korvausta on suoritettava sotavankien hyväksi käytetyistä kustannuksista, jolleivät he tahdo jäädä sen valtion alueelle, rnissä he oleskelevat, sanotun valtion suostumuksella, tai siirtyä toiseen maahan.

Toimikunta määrittelee myös rnuut vaihtoa koskevat yksityiskohdat ja valvoo vaihdon toimeenpanoa.

19 artikla.
Kummankin sopimusvaltion karkoitetut tai pakkomajoitetut sivilihenkilöt on mahdollisimman pian korvauksetta palautettava kotimaahan, jolleivät he tahdo jäädä sen valtion alueelle, missä he oleskelevat, sanotun valtion suostumuksella, tai siirtyä toiseen maahan. Yksityiskohtien määrittely ja niiden toimeenpanon valvominen tapahtuu 18 artiklassa mainitun toimikunnan toimesta.

Suomen Hallitus koettaa saada Venäjän hallitusta suostumaan niiden saksalaisten vapauttamiseen, jotka on pidätetty Suomen alueella ja paraikaa ovat Suomen ulkopuolella Venäjän alueella.

20 artikla.
Kummankin sopimusvaltion alamaiset, jotka sodan puhjetessa asuivat toisen sopimusvaltion alueella tai harjoittivat siellä ammattia tai kauppaa eivätkä oleskele tällä alueella, voivat palata sinne takaisin heti kun toinen sopimusvaltio lakkaa olemasta sotatilassa.

Paluu voidaan evätä vain valtion sisäistä tai ulkonaista turvallisuutta koskevista syistä.

Lupakirjaksi kelpaa kotimaan viranomaisten antama passi, jonka mukaan sen haltija kuuluu 1 kohdassa mainittuihin henkilöihin; tarkastusmerkintää ei passissa vaadita.

21 artikla.
Kumpikin sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja ylläpitämään sen alueella olevia toisen sopimusvaltion sotaväkeen kuuluvien henkilöjen tai muiden pakkomajoituksen tai karkoituksen aikana kuolleiden alamaisten hautausmaita; myöskin voivat tämän sopimusvaltion valtuutetut pitää huolta hautausmaiden hoidosta ja asianmukaisesta koristamisesta yksissä neuvoin maan viranomaisten kanssa. Hautausmaita koskevat yksityiskysymykset jätetään myöhemmän sopimuksen varaan.

SEITSEMÄS LUKU.

Amnestia.

22 artikla.
Kumpikin sopimusvaltio myöntää täydellisen rangaistusvapautuksen toiseen sopimusvaltioon kuuluville sotavangeille kaikista heidän rikkomuksistaan, edelleen toisen sopimusvaltion pakkomajoitetuille tai karkoitetuille sivilihenkilöille heidän pakkomajoituksen tai karkoituksen aikana tekemistään rikkomuksista, sekä myöskin kaikille toisen sopimusvaltion alamaisille tämän valtion hyväksi tehdyistä rikkomuksista ynnä loukkauksista vihollisvaltain alamaisten vahingoksi julaistuja poikkeuslakeja vastaan.

Rangaistusvapautus ei ulotu tekoihin, jotka ovat tapahtuneet rauhansopimuksen vahvistamisen jälkeen.

23 artikla.
Kumpikin sopimusvaltio myöntää täydellisen rangaistusvapautuksen omille alamaisilleen niihin töihin nähden, joita nämä ovat tehneet toisen sopimusvaltion alueella sotavankeina, pakkomajoitettuina sivilihenkilöinä tai karkoitettuina.

24 artikla.
Sopimusvaltiot aikovat tehdä lisäsopimuksia, joiden nojalla kumpikin sopimusvaltio myöntää sen vahingoksi suoritetuista teoista vapautuksen rangaistuksesta ja muista haitallisista oikeusseuraamuksista.

KAHDEKSAS LUKU.

Vastustajan haltuun joutuneiden kauppalaivojen ja laivalastien käsittely.

25 artikla.
Kummankin sopimusvaltion kauppalaivat, jotka sodan puhjetessa olivat toisen sopimusvaltion satamissa, palautetaan, samoin kuin niiden lastit, tai, milloin se ei ole mahdollista, korvataan rahassa. Tällaisten takavarikoitujen laivojen käyttämisestä sodan aikana on tavanmukainen päivärahti hyvitettävä.

26 artikla.
Saksalaiset kauppalaivat ja niiden lastit, jotka muutoin kuin 25 artiklassa mainituissa tapauksissa tätä sopimusta allekirjoitettaessa ovat Suomen valtapiirissä tai saapuvat sinne myöhemmin, on palautettava takaisin, jos ne sodan puhjetessa ovat olleet vihollisvaltion satamassa tai jos vihollisen sotavoimat ovat vallanneet ne puolueettomalla vesialueella.

27 artikla.
Kummankin sopimusvaltion valtapiirissä olevat, sotasaaliina vallatut toisen sopimusvaltion kauppalaivat katsotaan lopullisesti menetetyiksi, jos ne on ennen rauhansopimuksen vahvistamista lainvoivalla merisaalisoikeuden päätöksellä tuomittu menetetyiksi eivätkä joudu 25, 26 artiklan määräyksien alaisiksi; muuten ovat ne palautettavat, tai, jollei niitä enää ole olemassa, rahassa korvattavat.

Ensimäisen kohdan määräyksiä noudatetaan soveltuvissa kohdin sotasaaliina vallattuihin laivalasteihin nähden, jotka kuuluvat sopimusvaltioiden alamaisille.

Kuitenkin on toisen sopimusvaltion alamaisten omaisuus, joka on vihollismaan lipulla purjehtivilla laivoilla joutunut toisen sopimusvaltion valtaan, joka tapauksessa palautettava oikeutetuille asianomaisille tai, milloin se on mahdotonta, korvattava rahassa.

28 artikla.
Artikloissa 25-27 esitettyjen määräysten toimeenpano, etenkin korvausmaksujen suuruuden määritteleminen, kuuluu sekatoimikunnalle, jonka muodostavat yksi jäsen kummankin sopimusvaltion puolesta ja puolueeton esimies ja joka kokoontuu Stettiniin kolmen kuukauden kuluessa rauhansopimuksen vahvistamisesta; Sveitsin liittoneuvoston presidenttiä pyydetään nimittämään esimies toimikuntaan.

29 artikla.
Sopimusvaltiot tekevät kaiken voitavansa, jotta artiklain 25-27 mukaan palautettavat kauppalaivat voivat lastineen vapaasti saapua kotimaahansa.

Myöskin antavat molemmat sopimusvaltiot toisilleen kaikkinaista apua järjestääkseen turvallisia merenkulkuteitä sodan häiriöönsaattamaa keskinäistä kauppayhteyttä varten.

YHDEKSÄS LUKU.

Ahvenanmaan kysymyksen järjestely.

30 artikla.
Sopimusvaltiot ovat yksimielisiä siitä, että Ahvenanmaan saarille rakennetut linnoitukset ovat mahdollisimman pian poistettavat ja että näiden saarien pysyvä linnoittamatta jättäminen kuin myös muu niitä koske vain sotilaallisten ja merenkulkuteknillisten asiain järjestely on tapahtuva erikoisella Saksan, Suomen, Venäjän ja Ruotsin välisellä sopimuksella; osallisiksi tähän kutsutaan Saksan toivomuksesta muitakin Itämeren rantavaltioita.

KYMMENES LUKU.

Loppumääräyksiä.

31 artikla.
Tämä rauhansopimus on vahvistettava. Vahvistusasiakirjat on mahdollisimman pian Berlinissä vaihdettava,

32 artikla.
Rauhansopimus astuu voimaan silloin kun se on vahvistettu, jollei siinä ole toisin määrätty.

Sopimuksen täydentämistä varten kokoontuvat sopimusvaltain edustajat Berliiniin neljän kuukauden kuluessa vahvistamisen jälkeen.

Vakuudeksi ovat kummankin sopimusvaltion valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sinetillään.

Laadittu kahdessa alkuperäisessä kappaleessa Berlinissä maaliskuun 7 p:nä 1918.


Muistio rauhanneuvotteluista Suomen Senaatille.

Säädökset tammi-kesäkuu 1918
Säädökset heinä-joulukuu 1918
Paluu vv. 1917-18 hakemistoon. Paluu historiasivuille.