По русски

"Pravda", 16. joulukuuta 1939 ("Moscow Newsin" käännöksen mukaan):


KANSAINLIITON VIIMEISIN PÄÄTÖSLAUSELMA. TASS:IN KOMMUNIKEA.

TASS on valtuutettu ilmoittamaan seuraavan Neuvostoliiton johtavien piirien mielipiteen Kansainliiton neuvoston päätöslauselmasta joulukuun 14. päivältä 1939, joka koski SNTL:n poissulkemista Kansainliitosta.

Kansainliiton neuvosto hyväksyi joulukuun 14. päivänä 1939 päätöslauselman SNTL:n "poissulkemisesta" Kansainliitosta sekä "SNTL:n Suomen valtiota kohtaan suunnattujen toimien" tuomitsemisesta.

Neuvostopiirien mielestä tämä Kansainliiton absurdi päätös kirvoittaa ironisen hymyn ja kykenee vain saattamaan surkeat aikaansaajansa naurun alaiseksi.

Ensiksi korostettakoon, että Englannin ja Ranskan johtavilla piireillä, joiden määräysten mukaan Kansainliiton neuvoston päätöslauselma hyväksyttiin, ei ole moraalista eikä muodollista oikeutta puhua SNTL:n "hyökkäystoimista" eikä tuomita tätä "aggressiota". Englanti ja Ranska vallitsivat laajoja alueita Aasiassa ja Afrikassa, jotka ne olivat ottaneet haltuunsa kauan sitten. Aivan äskettäin he kategorisesti hylkäsivät Saksan rauhanehdotukset, jotka olisivat johtaneet sodan nopeimpaan loppumiseen. He nojaavat politiikassaan sodan jatkumiseen "voittoisaan loppuun" saakka. Jo näiden tosiseikkojen, jotka paljastavat Englannin ja Ranskan hallitsevien piirien hyökkäyspolitiikan, tulisi saada heidät vaatimattomammiksi hyökkäystoimien määrittelyä koskevissa asioissa ja saada heidät vihdoinkin ymmärtämään, että he ovat riistäneet itseltään sekä moraalisen että formaalisen oikeuden puhua jonkun "hyökkäystoimista" ja vielä vähemmän SNTL:n "aggressiosta".

Vielä on mainittava, että joulukuun 2. päivänä tätä vuotta Suomen demokraattisen tasavallan Kansanhallituksen ja SNTL:n hallituksen kesken solmittu sopimus kahdenkeskisestä avusta ja ystävyydestä on järjestänyt kuntoon suhteet Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Tämä sopimus takaa täysin rauhanomaiset suhteet SNTL:n ja Suomen välillä ja ystävällisin keinoin, kummankin maan tyytyväisyydeksi, ratkaisun kysymyksiin Suomen itsenäisyyden ja Leningradin turvallisuuden turvaamisesta, samoin kuin kysymykset Suomen alueen laajentamisesta Neuvostoliiton alueiden kustannuksella jälleenyhdistämällä Karjalan alueita Suomeen. Kuten tunnettua, SNTL luovuttaa tällä sopimuksella yli 70 tuhatta neliökilometriä noin 100,000 hengen asujaimistoineen vaihdossa Suomen määrältään alle 4 tuhanteen [neliö]kilometriin noin 25 tuhannen hengen asujaimistoineen. Jos vieraan alueen anastaminen ja tämän alueen väestön pakkoalistaminen vieraalle valtiolle muodostaa aggressio-käsitteen keskeisen elementin, niin ei voi olla myöntämättä, että SNTL:n sopimus Suomen tasavallan kanssa ei todista aggressiosta vaan päinvastoin SNTL:n rauhanomaisesta ja ystävällisestä politiikasta Suomen suhteen tarkoituksenaan taata Suomen itsenäisyys ja lisätä sen mahtia aluelaajennusten kautta. Ei ole epäilystäkään, että nykypäivän Englanti tai Ranska toimisivat tässä tapauksessa toisin, nimittäin, ne yksinkertaisesti anastaisivat ja miehittäisivät Suomen alueen kuten ne aikanaan anastivat Intian, Indo-Kiinan ja Marokon alueet tai kuinka ne kaappasivat vuosina 1918-19 Neuvostoliiton alueita.

Lopuksi on huomattava, että Sopimus yhteistyöstä ja ystävyydestä SNTL:n Suomen tasavallan välillä takaa täysin rauhan näiden maiden välillä. Ja juuri siksi, että tämä sopimus takaa rauhan ja ystävyyden molempien maiden välillä, SNTL ei käy eikä ole halukas käymään sotaa Suomea vastaan. Vain entiset, nyt vararikon kärsineen Mannerheimin klikin entiset vallanpitäjät, eivät halua tämän sopimuksen toteutumista ja vieraiden valtojen sanelusta tuuppaavat Suomen sotaan SNTL:oa vastaan vastoin Suomen kansan todellista tahtoa. Kansainliiton Neuvoston päätöksen todellinen aikomus ei ole pyrkiä rauhaan Suomen kansan tukemiseksi vaan tukea vararikon kärsinyttä Mannerheimin klikkiä Suomen kansaa vastaan ja siten lietsoa sotaa, johon Suomen kansa on vedetty vastoin tahtoaan Mannerheimin klikin provokaation voimalla.

Tällä tavoin sen sijaan, että nykyiset Kansainliiton Neuvoston jäsenet myötävaikuttaisivat Saksan ja englantilais-ranskalaisen blokin välisen sodan päättymiseen, jonka oikeastaan tulisi olla Kansainliiton missio ollakseen "rauhan instrumentti", he ovat julistaneet tukipolitiikkansa Suomen sodan provokaattoreille - Mannerheimin ja Tannerin klikille, sodan lietsomiseksi myös pohjois-Eurooppaan.

Näin Kansainliitto on, sen nykyisten regissöörien armosta, muuttunut jonkinlaisesta "rauhan instrumentista", jonkalaisen sen tulisi olla, englantilais-ranskalaisen sotilasblokin tosiasialliseksi instrumentiksi, jolla se ylläpitää ja lietsoo sotaa Euroopassa.

Kun tarkastelee tällaista Kansainliiton kunniatonta kehitystä, sen päätös SNTL:n "poissulkemisesta" tulee täysin ymmärrettäväksi. Herrat imperialistit tarkoituksenaan muuntaa Kansainliitto sotapyrkimystensä välineeksi, päättivät tarttua ensimmäiseen tekosyyhyn päästäkseen eroon SNTL:sta ainoana sellaisena voimana, joka pystyy vastustamaan niiden imperialistisia vehkeilyjä ja paljastamaan niiden hyökkäyspolitiikan.

No, sen pahempi Kansainliitolle ja sen vahingonkärsineelle arvovallalle.

Lopullisessa tilinpidossa SNTL voi osoittautua tämän tapauksen voittajaksi. Ensinnäkin, se on nyt vapautunut kantamasta moraalista vastuuta Kansainliiton kunniattomista teoista samalla kun vastuu ”SNTL:n jättämisestä Kansainliiton ulkopuolelle” lankeaa täysin Kansainliitolle ja sen englantilais-ranskalaisille regissööreille. Toiseksi, SNTL:ää ei enää sido Kansainliiton peruskirja ja tästä lähtien sillä on vapaat kädet.

Tarvitsee tuskin todeta, että tilanne, jolla SNTL:ää vastaan suunnattu Kansainliiton päätös oli valmisteltu ja tuli hyväksytyksi, paljastaa ne skandaalimaiset vehkeilyt, joihin Englannin ja Ranskan edustajat Kansainliitossa turvautuivat saavuttaakseen edellämainitun tavoitteen. Kuten tunnettua Kansainliiton Neuvosto koostuu 15:stä jäsenestä ja vain seitsemän näistä 15:stä äänesti SNTL:n ”karkoittamista” koskevan päätöslauselman puolesta, ts. päätöksen hyväksyi Liiton Neuvoston jäsenten vähemmistö. Niiden seitsemän valtion edustajien luettelo, jotka äänestivät SNTL:n ”karkoituksen” puolesta, puhuu puolestaan: nämä seitsemän ovat Englanti, Ranska, Belgia, Bolivia, Egypti, Etelä-Afrikan Unioni ja Dominikaaninen Tasavalta.

Siten Englanti ja Ranska, käsittäen yhteensä 89 miljoonan väestön, ja joita tukivat Belgia, Bolivia, Egypti, Etelä-Afrikan Unioni ja Dominikaaninen Tasavalta yhteenlasketulla 38 miljoonan väestöllä, hyväksyivät päätöksen 183 miljoonan asukkaan SNTL.n ”sukemisesta pois”. Tilaisuuden sattuessa 127 miljoonan valitut ”edustajat” ”sulkivat pois” SNTL:n 183 miljoonan asujaimistoineen.

Mutta varmistaakseen jopa nämäkin äänet Englannin ja Ranskan edustajat olivat pakotettuja turvautumaan äänestyspäivän edellä erikoisiin vehkeilyihin muuttaakseen Liiton Neuvoston kokoonpanoa. Neuvoston kokouksen edellä Kansainliiton yleiskokous teki Etelä-Afrikan Unionista sekä Boliviasta Neuvoston ei-pysyviä jäseniä ja Egyptistä ns. väliaikainen jäsen. Niinpä niistä seitsemästä jäsenestä, jotka äänestivät Liiton Neuvostossa SNTL:n ”poissulkemisen” puolesta, kolme oli erityisesti valittua. Näillä skandaalimaisilla vehkeilyillä Englannin ja Ranskan edustajat Kansainliitossa veivät kaiken poliittisen ja moraalisen painoarvon pois joulukuun 14. päivän äänestykseltään.

Tällaisiin skandaalimaisiin vehkeilyihin on epäilemättä voinut johtaa vain Kansainliiton ”sfääreissä” nykyään vallitseva poliittisen taantumuksen ja moraalisen rappeutumisen ilmapiiri.

Ei ole vaikea nähdä tällaisessa ilmapiirissä hyväksyttyjen Kansainliiton päätösten todellinen arvo.
Käännös: Pauli Kruhse.

Talvisodan aikana Kuusisen hallituksen rintamalehdessä "Kansan Valta" numerossa tammikuu/1940 sekä "Kansan sana" numerossa 43/1940 julkaistu Neuvostoliiton näkemys Kansainliiton päätöksestä. Artikkeli "Elävä ruumis" julkaistiin "Kansan Sanan" numerossa 6/1940 (17.1.)

Takaisin päätöslauselmaan.

Talvisota | Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940.