På svenska По русски In English

1917. Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma. N:o 20.

JULISTUSKIRJA.

Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiosäännön vakuuttamisesta sekä jälleen saattamisesta täysin toteutetuksi.

Täyden valtiovallan haltijana olemme me tämän kautta tahtoneet vielakin vahvistaa ja vakuuttaa Suomen Suuriruhtinaanmaan uskonnon ja perustuslait sekä ne oikeudet ja etuudet, jotka kaikille tämän maan kansalaisille, sekä ylhäisille että alhaisille, maan valtiosäännön mukaan kuuluvat, luvaten säilyttää nämät kaikki vakavina ja rikkomattomina voimassaan ja vaikutuksessaan.

Samalla olemme me havainneet seuraavia toimenpiteitä tarvittavan tämän valtiosäännön jälleen saattamiseksi täysin toteutetuksi.

Tahdomme siis voimastaan ja vaikutuksestaan kumota Armolliseen julistuskirjaan 3/15 päivältä helmikuuta 1899 kuuluvat perussäännökset; Ministerineuvoston Armollisesti vahvistetun määräyksen 26 päivältä toukokuuta (8 päivältä kesäkuuta) 1908 Suomen asiain esittelyn järjestyksestä, sekä ilman Suomen Eduskunnan suostumusta annetun lain 17 (30) päivältä kesäkuuta 1910 niiden Suomea koskevain lakien ja asetusten säätämisen järjestyksestä, joilla on yleisvaltakunnallinen merkitys, sekä kaikki sen perustuksella annetut lait ja hallinnolliset asetukset.

Armollinen asetus 20 päivältä toukokuuta (2 päivältä kesäkuuta) 1904 siitä, että sotajoukkojen hallinnosta sodassa ja linnoitusten hoidosta annettujen asetusten sekä sotatilaan julistettuja paikkakuntia koskevain säännösten vaikutus ulotetaan Suomenmaahan, samoinkuin kaikki nykyään kestävän maailmansodan johdosta annetut Suomen valtiosääntöä vastaan olevat säännökset lakkaavat sodan loppuessa voimassa olemasta. Sitä paitsi Armollinen julistuskirja 31 päivältä toukokuuta (12 päivältä kesäkuuta) 1890 postitoimesta Suomen Suuriruhtinaanmaassa sekä syyskuun 30 päivänä 1909 Armollisesti vahvistetut väliaikaiset säännöt siitä järjestyksestä, missä Kulkulaitosministeriön on valvottava Suomen rautateitä, lakkaavat voimassa olemasta.

Suomen Senaatin käsketään muiden viime vuosina Suomen lain vastaisesti annettujen säännösten tarpeelliseksi oikaisemiseksi meille esittää ehdotuksia.

Kaikki ne henkilöt, jotka ovat tehneet itsensä syyllisiksi valtiollisiin tai uskonnollisiin rikoksiin tai rikkoneet 20 päivänä tammikuuta 1912 annettua lakia, joka koskee muiden Venäjän alamaisten saattamista oikeuksissaan yhdenveroisiksi Suomen kansalaisten kanssa, taikka muuten vakaumuksestaan ja menettelystään valtiollisessa suhteessa ovat suljetut vankilaan tai Suomesta karkoitetut, saavat täydellisen amnestian ja ovat vapautettavat rangaistuksesta ja syytteestä sekä, siinä tapauksessa että ovat vangitut, heti vapaaksi laskettavat.

Suomen Eduskunnalle, jonka me olemme päättäneet pikimmiten kutsua valtiopäiville, on esitettävä ehdotus uudeksi Hallitusmuodoksi Suomen Suuriruhtinaanmaalle ja jos asianhaarat niin vaativat, sitä ennen ehdotuksia erityisiksi perustuslainsäännöksiksi, joiden kautta maan valtiosääntöä kehitetään. Erittäinkin on näissä ehdotuksissa Eduskunnan oikeudet esitysoikeuteen sekä valtion tulojen ja menojen määräämiseen nähden selvennettävä ja laajennettava, myös siten että Suomen kansan ikivanha itseverotusoikeus ulotetaan tulliverotukseen, sekä Eduskunnan päättämien lakien säännöllistä voimaan saamista turvattava. Samaten on valtiopäiville annettava lakiehdotus Eduskunnan oikeudesta tarkastaa Suomen hallituksen jäsenten virkatoimia, niinikään ehdotus laiksi riippumattomasta ylimmästä oikeudesta ja painovapaus- ja yhdistyslaiksi.

Tällä valtiotoimella me juhlallisesti vakuutamme Suomen kansalle sen valtiosäännön perustuksella sille tulevan sisällisen itsenäisyyden, sen kansallisen sivistyselämän ja kielten oikeuksien loukkaamattomuuden. Me lausumme sen lujan vakaumuksen että Venäjää ja Suomea tästedes on yhdistävä lain kunnioitus, molempien vapaiden kansain keskinäiseksi ystävyydeksi ja onneksi. Pietarissa, maaliskuun 7/20 päivänä 1917.

Pääministeri Sisäasiainministeri Ruhtinas LVOV.

Ulkoasiainministeri PAVEL MILJUKOV.
Maanviljelysministeri A. SHINGAREV.
Kansanvalistusministeri A. MANUILOV.
Kulkulaitosministeri N. NEKRASOV.
Kauppa- ja Teollisuusministeri A. KONOVALOV.
Pyhän Synodin Yliprokuraattori V. LVOV.

Apulaiskomissari Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosihteerinviraston asioita varten D. Protopopov.

Väliaikaisen Hallituksen Ministerineuvoston

Toimituspäällikkö Vlad. Nabokov*.


*) V.D. Nabokov (1870-1922, kadettipuolue eli perustuslailliset demokraatit) oli kuuluisan kirjailijan Vladimir (V.) Nabokovin (1899-1977) isä.


Seal of the Provisional Govmt
Väliaikaisen hallituksen sinetti

Ensimmäiseen väliaikaiseen hallitukseen (3.3.-15.5.1917) kuuluivat seuraavat ministerit:

Pääministeri ja sisäasiainministeri Ruhtinas G.E. Lvov, 1861-1925, kadetti (perustuslaillinen demokraatti).

Ulkoministeri Pavel N. Miljukov, 1859-1943, kadetti, historioitsija.
Maatalousministeri A. Shingarëv, 1869-1918, kadetti, lääkäri.
Opetusministeri A. Manuilov, 1861-1929, kadetti, professori.
Liikenneministeri N. V. Nekrasov, 1879-1940, kadetti, insinööri.
Kauppa- ja teollisuusministeri A. Konovalov, 1875-1948, edistyspuolue.
Pyhän Synodin yliprokuraattori V. N. Lvov, 1872-1935, keskusta.

Sekä seuraavat, jotka eivät allekirjoittaneet julistusta:

Sota- ja laivastoministeri A.I. Gutshkov, 1862-1936, lokakuulainen, teollisuudenharjoittaja.
Oikeusministeri A.F. Kerenski, 1881-1970, trudovikki, asianajaja. Hän selitti seuraavana päivänä lehdissä, että oli tuolloin matkalla.
Valtiovarainministeri M.I. Tereshtshenko, 1888-1956, puolueeton, sokeritehtailija.
Valtionkontrollööri I.V. Godnev, 1856- , edistyspuolue (Hjeltin muistelmien mukaan hän vastusti julistuksen antamista).


Professori, valtioneuvos Edv. Hjeltin (1855-1921) muistelma maaliskuulta 1917 manifestin syntyvaiheista.

Takaisin historiasivulle.